Koemeikki ja -kampaus

Kesä tekee tuloaan ja hääasiat ovat kuin varkain taas ujuttamassa itseään mieleen, jopa töissä! :)
Tänään auringon kunniaksi asiaa muista kauniista asioista bridal hair & beauty-teemalla.

Olen ilokseni löytänyt kampaajan, joka on tehnyt minulle nyt jo muutaman kerran juhlakampauksen ja tietää hieman, millaista tukkaa odottaa käsittelyyn, kun hääkampauksen aika koittaa. Olen erittäin helpottunut tästä, sillä oma vakiokampaajani, joka muuten on erittäin ihana, ei tee kampauksia lainkaan, joten olin lähes pakotettu hankkimaan hääkampauksen jostain muualta. (mikä turha lisähomma, i know!) Aluksi olin hyvin stressaantunut tästä, sillä olen muutenkin aivan liian pitkään etsinyt hyvää kampaajaa. Ehkä olen vain täysin hullu ja vaikeasti tyytyväinen asiakas, mutta minulla on NIIN monia huonoja kokemuksia kampaajista ja etenkin kehnoista juhlakampauksista, joten olin vielä muutama kuukausi takaperin varma, että hääkampauksenikin tulee olemaan fiasko.

Morsiamen kauneuspäivitys.

Koekampauksesta ja hiuspidennyksistä
Onneksi kampausasia siis kuitenkin asettui hyvin uomiinsa, ja (mahd. ensimmäinen) koekampaus tehtiin hyvissä ajoin jo viime kuussa (ystäväni hääjuhliin teettämäni kampauksen muodossa - kaksi kärpästä yhdellä iskulla, juhlalook ja koekampaus, tehokasta ja minä tykkään! :D).

Hiusinspiraatiota.

 Kampauksen siis teki minulle jo kerran oikein onnistuneen kampauksen tehnyt "vara"kampaajani. Täytyy sanoa, että tämän koekampauksen jälkeen olen entistäkin helpottuneempi ja uskon nyt, etten varmastikaan tule ainakaan hiusten osalta näyttämään ihan sekopäältä häissäni! :)

Toki pientä viilailtavaa vielä on, sillä omat hiukseni eivät ihan riitä kaikkeen, mitä toivon, joten minun on nähtävästi hankittava klipsipidennyksiä, joilla saadaan kaikki (mahdottomat) toiveeni toteutuksi. Ja samalla, kun hiusta on enemmän, vältetään myös itse hääkampauksessa sellainen  töyhtöhyppyri päälaella (aka. kananmunapää-muoto! :o ), joka nyt koekampauksessa jäi hieman väkisinkin, kun hiusteni tuuheus ei riittänyt kaikkialle.

Ja nyt joku teistä kuitenkin ajattelee paheksuen, että feikkihiusta, hyi hyi, minkä ymmärrän oikeestaa ihan hyvin. Mutta näihin klipsipidennyksiin olen jopa minä ihan suostuvainen, kun kampaajani selitti minulle, miten ne toimivat. Olen ehkä sillä tavalla sydämeltäni myös luonnonlapsi (ja samalla kuitenkin vähän myös blingbling-girlygirl, tietenkin!), etten ollenkaan ole edes miettinyt hiuspidennyksiä (päinvastoin päivitellyt niitä), enkä innostunut hiuspidennyksistä myöskään kampaajani niistä ensikertaa mainitessa, mutta nyt tuntuu siltä, että nuo omille hiuksille kuulemma hellävaraiset "irto/ väliaikais-" pidennykset ovat ihan ok. (lue: uhraan näköjään mitä vain, kunhan saan unelmieni kampauksen häihin, haha!) Vaikka en nyt tiedä, onko mulla edes mitään unelmien kampausta, sillä en oo koskaan oikein osannut hiusasioita. Kunhan nyt vain saan jotain, mistä pidän, niin oon iloinen. :)

Mitä sitten haluan: no haluan, että otsatukkani, josta pidän, näkyisi myös hääkampauksessani. Ei muuten oo kovinkaan monella morsiolla otsatukkaa hääkuvissa, kun olen sopivia inspiskuvia etsinyt - siis ihan todella vaikeaa on löytää, ootteko muut huomanneet samaa, tai löytäneet hyviä kuvia jostain?? Kertokaa ihmeessä tännekin, jos olette! :)
Okei aiheeseen, eli
1) haluan otsatukan näkyviin
2) haluan letin rajaamaan otsatukkaa ja
3) hiukset kiinni taakse. Eli siis vähän kuin tuossa kuvassa, mutta hiukset vain kiinni. :)

Otsatukkamorsian = minä! :)

Koekampaus oli siinäkin mielessä antoisa, että huomasin kampauksen kestävän todella hyvin koko päivän (kaikki tanssit ja heilumiset), joten luotan, että tämäkin toimii hääkampuksen kannalta, vaikka kesällä vähän kuumempi ilma olisikin. Ainostaan otsatukkani näytti lopulta aika rasvaiselta ja tönköltä, joten lienee parempi laittaa siihen jatkossa paljon vähemmän lakkaa kuin muualle. Kaipa se auttaa tuohon ongelmaan? Eli pientä viilausta siis vielä kaivataan, mutta niihin lukuisiin huonoihin kokemuksiini verrattuna, joita minulla on kampaajien ja kampausten kanssa takana, tämä koekampaus on todella hyvällä tiellä ja luotan tekijään täysin! :)

KOEMEIKKI... Pakkelia PLIIS!
Koemeikki ei sitten ollutkaan sellainen menestys kuin odotin. Olin kyllä ensikertaa varsinaisesti meikattavana, joten en tiedä, mitä olisi pitänyt odottaa. Olin kuitenkin antanut melko tarkat ohjeet kuvien kera, mitä toivon ja mistä pidän, joten oletin että tämä hoituisi melko hyvin, etenkin kun tekijänä oli myös ammattimeikkaaja.  Jostain syystä meikki oli mielestäni kyllä aika pettymys: ihoni kiilsi hirveästi jo aluksi ja (totta kai) paheni vain iltaa kohden, vaikka lisäilin puuteria. :( Lisäksi silmämeikki oli jotenkin ihmeellisen fiftari-tyylinen, eikä yhtään niin "nukkemaisen pyöreä" kuin antamissani kuvissa oli (ks. esim. alla). Huulet ja posket olivat hyvät, mutta kyllä kokonaisuutena olin aika pettynyt. Kysyn nimittäin ihan tosissaan, että ei kai kukaan morsian halua näyttää rasvanaamalta hääpäivänään?! SIltä minusta nimittäin koemeikin kanssa tuntui, enkä todella halua samaa tunnetta enää hääpäivänä. Pelottaa etenkin se, kun kesällä sää on varmasti satoi tai paistoi paljon nihkeämpi ja kuumempi ts. hiostavampi kuin nyt keväällä, joten miltä rasva-altaalta pääni silloin näyttääkään, jos nyt jo oli tällaista!? :o Meikkaaja minulle sanoi, ettei sellaista kuvien nukkemaista pakkelia voi tehdä, mutta ihan oikeesti ottaisin kyllä mieluummin sen, kuin kiiltävän naama hääkuviin! :/

Nukkemeikkiunelma, tosin vähän kevyemmällä silmämeikillä.

Pitänee siis varmaan vielä tehdä yksi koekierros ainakin meikille, ennen varsinaista h-hetkeä. Tällä haavaa häämeikki kyllä aiheuttaa mielensopukoissa pienoista stressiä - vaikka juuri hetki sitten täällä totesin, että kaikki menee niin hyvin, mutta kyllä sitä häästressiä täälläkin on, uskokaa pois! Eniten pelottaa juuri tällaiset ulkonäköön liittyvät jutut, kuten että meikki on huonosti (milläs sitä nimittäin enää korjaat hääpäivänä, kun se on naamassa!?) tai että en osaa olla hääkuvissa, kuten ne ihmiset niissä ihanissa kuvissa, joita pinterestissä kuolaan! :D

Silmämeikki-inspiraatiokuvaa

irtoripsiä ja hiusklipsejä?

Realiteettivajetta ilmassa?
Helpottaisi varmasti stressiä, kun vain hyväksyisi tosiasiat, että tällainen epä-madonna täällä näitä juttuja kirjoittaa, eikä se meikkaaja tai kuvaajakaan ihmeisiin pysty. Juu-u, helpottaisi ihan varmasti omaa oloa, kun ei odottaisi mahdotonta tapahtuvaksi, mutta enpä ole vielä valmis hyväksymään tätä tosiasiaa, vaan yritän minimoida tuhot kuvissa ja tulen vielä ehkä hieman bridezillamaisesti puskemaan meikkaajani toivomaani suuntaan. Onhan tää nyt kuitenkin MUN päiväni morsiamena, vai mitä tuumitte hengenheimolaiset siellä kanavilla!? ;)

Kynnet pitää tietenkin myös tuunata. ;)

Millä jamalla teillä on kauneusasiat, ahdistaako lainkaan? Tällä hetkellä suurin oma huoleni on kyllä tosta meikistä...mutta kai sitä pitäisi myös pikkuhiljaa alkaa varaamaan aikaa ripsien, kynsien ym. laittoon, kesällä heilläkin varmaan on tiukempaa kalentereissa, kun lomat ym. pörrää. Ystävältäni sain myös hyvän idean, jonka hän itsekin toteutti, että kävisin ottamassa ripsienpidennykset jo polttareihin; sit ois kunnon räpsyripset päivän paaardykuvissa ikuistettuina, ei pöllömpi idea tuokaan. :D

Dilemma: Vieraslista # lapsettomat häät # vanhempien toiveet

- PART 2 -

Ja vihdoin alkuviikon kiireistä selvittyämme, vieraslista- / kutsukotkotus jatkuu... luonnollisestikin kaikkien rakastamalla lapsettomat häät- teemalla. :D

Onko lapsettomat häät luvalliset?

Okei ehkä joku nyt sanoo, että ei voi olla perhejuhlasta kyse, jos lapsia ei oteta mukaan - kyllä hekin ovat sukua ja perhettä! Totta. Periaatteessa. Mutta, onko se nyt sitten oikeesti niin tökeröä olla kutsumatta lapsia häihin? 

Oops! No mut voihan aikuisetkin kömmätä joskus...

Minusta kyse on kuitenkin ensinnäkin meidän päivästä ja meidän toiveesta, joten en näe syytä, miksi kenenkään pitäisi siitä loukkaantua siitä, että toivomme juhliin saapuvaksi vain aikuisia läheisiämme. Kyllähän vierailla on kuitenkin oikeus tehdä omat valintansa sen suhteen, haluavatko sitten osallistua tällaisiin häihin.  Tietenkin toivomme, että tämä ei olisi kynnyskysymys osallistumiselle, mutta valinta on silti vieraidemme, mikä on mielestämme ihan reilua.

Toiseksi: eihän tämä tarkoita, ettemmekö pitäisi lapsista (mikä ei minun ammattivalinnalla olisi edes oikeastaan mahdollista! :D) tai ettemme pitäisi juuri heidän lapsistaan. Se vain tarkoittaa, että tämä on mielestämme enemmän aikuisille suunnattu juhla, jossa lapset kuitenkin vain pitkästyisivät, eivätkä vanhemmatkaan tuolloin voisi nauttia juhlasta täysin rinnoin kanssamme (iltaan asti).   

Kirkossa.

Kolmanneksi: rationaalisen ajattelun ja rajallisen budjetin mukaisesti; kun jättää pienet lapset (joista juhlatilat velottavast mielestämme aivan ylihintaa) pois laskuista, mahtuu (budjettilaskelmiin) mukaan enemmän aikuisiavieraita ja niitä meidän kaikien läheisiä ihmisiä... Mielestämme emme siis ole kamalan julmia, kun teemme tällaisen ratkaisun, että halutaan paikalle mahdollisimman moni läheinen aikuinen (häistämme myös muistijäljet säilyttämään kykenevä ja ehkä jotain nautintoa saava) ihminen. Sen sijaan, että jättäisimme tärkeitä ihmisiä kokonaan pois ja kutsuisimme sen sijaan rajatun määrän lapsia mukaan... itse ainakin haluan mieluummin paikalle ne, jotka jotain häistämme kykenevät myös muistamaan ja nauttimaan, ja ovat tästä toiveestamme huolimatta valmiita tulemaan paikalle tekemään juhlistamme ikimuistoiset! :)

Kaikki rakkaimmat haluttaisiin tietenkin mukaan.

Miten tällainen (röyhkeä) toive ilmaistaan kutsussa?

Olemme nyt kutsujen laatimisvaiheessa ja pähkäilemme, miten tällainen toive vielä ilmaistaan kauniisti ja sensitiivisesti kutsussa? Jos siis hääpari jo näin röyhkeitä julkeaa toivoa, ja jättää lapset pois kutsusta, miten asia pitäisi esittää vieraille. Tietenkin kuoressa osoitetaan kutsu vain niille  henkilöille, jotka paikalle toivotaan, mutta voiko nykyään vielä luottaa siihen, että ihmiset oikeasti ymmärtäisivät (vain) tästä maininnasta lapsettomien häiden toiveen? Itse ainakin olen vähän skeptinen sen suhteen, huomaavatko kaikki tätä panna merkille. Itselleni se on kyllä itsestään selvyys, mutta tuntuu, että kaikki eivät ole aina käyneet samaa oppimäärää "hyvistä tavoista ja etiketistä", joten epäilen tämän epäsuoran ilmaisun riittävyyttä. Vähän selailin nettiä löytääkseni apua ongelmaan, mutta siellä törmäsin myös kommentteihin siitä, että jopa selkeistä kutsussa ilmaistuista toiveista huolimatta, oli häihin ilmoittauduttu lasten kera! (Oikeesti, come on ihmiset!) Haluan siis ilmaista asian niin selkeästi, ettei jää lukijalle jossittelun varaa, mutta toki kuitenkin kohteliaasti. Yksi hyvä ilmaisu oli mielestäni Korpun blogissa: "Toivomme teidän kunnioittavan toivettamme juhlia aikuisten kesken". Tämä ei hyppää mielestäni liikaa silmille, on selkeä, mutta kohtelias. Ja ennen kaikkea se ei ole käskevä, vaan pyytävä. Ja hei, jos joku ei tätä huomioi, on mielestäni kyse oikeesti jo käytöstapojen puutteesta ja välinpitämättömyydestä hääparia kohtaan.
Kutsun laatiminen ei todella ole helppoa, mutta onkohan joku keksinyt tähän jotain vielä parempaa ratkaisua, jota en vain huomannut? ;)

Onneksi on ystävät...

Olinpas täällä  julmalla tuulella, kun tällaisia ajatuksia ilmoille heitin. Haha. Ei vaan, olen oikeasti tosi harmissani tästä vieraslistadilemmasta ja siitä, että en voi täyttää kaikkien toiveita, mutta onneksi ystäväni ovat lohduttaneet minua asiassa ja todenneet, että se on ihan ok, jos pitää lapsettomat häät ( vaikka osalla heistä on jo omiakin lapsia). Tämä sentään hieman huojentaa muutoin tässä asiassa alakuloista tunnelmaani.

Mutku mä haluun - leikkiä, enkä kökkiä täällä!

Onhan se oikeesti niin, että eivät lapset viihdy epämukavissa juhlatamineissa ja hiljaa kirkossa tai puheita kuuntelemassa - oikeesti ne haluu mennä, leikkiä ja viipeltää (mikä onkin ihan oikein...mut ei meidän häissä :D ). Häiden karkkibuffa olisi varmaan ainut kohokohta heille meidän juhlissa ja siitäkin seuraisi vain vanhempien hermojaraastava sokerihumala. ;)  Lisäksi lastenmielisissä lapsettomissa häissämme kutsutuilla vanhemmilla on mahdollisuus nauttia juhlasta mielestämme paljon paremmin, kun eivät ole sinä iltana vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään - kaikki siis voittavat, ainakin meidän mielestä.

Vahdi mua tai syön ja juon itseni SOKERIHUMALAAN. :)

Toivon sormet ristissä, että sukulaisemmekin ja muut kutsutut ymmärtävät tämän, vaikka emme heille kaikille lähinnä etäisyyssyistä ole päässeet toiveestamme etukäteen "varoittamaan". Toivomme, ettei kukaan siis  loukkaantuisi toiveestamme, vaan ymmärtäisi asian neutraalisti. Mikään muu kutsuasiassa ei ole oikeastaan enää epäselvää, kuin äitini pehmittäminen, kutsun muotoilu ja kutsuttujen sukulaisten reaktiot... Siis kutsut?   No big deal.   - as if, ihan selkee piinajuttu oikeesti! :D

Dilemma: Vieraslista # lapsettomat häät # vanhempien toiveet

Seuraa (pitkää) puhetta häiden haastavimmasta asiasta: vieraslistasta ja varmasti monia ärsyttävästä aiheesta "lapsettomat häät".

 - PART 1 -

Cute Flowergirl

Ollaan sulhon kanssa VIHDOIN aloittamassa oikeesti hääkutsujen tekoa / tilausta, mitä ollaankin kyllä hieman vitkutettu... 

Sillä minun äitinihän haluaisi, että häämme ovat lapselliset 

(mitä ne kyllä varmasti tulevat olemaankin, mutta ilman lapsia!) 

mutta etenkin itse olen asiasta aikalailla eri mieltä (mihin syitä voitte lukea tämän tekstin loppupuolelta).

Älkää kuitenkaan jooko ottako nokkiinne, vaikka olemmekin ehkä mielestänne itsekkäitä kakaroita, jotka eivät ymmärrä perheellisten arvoja...

 
...vaikka lapset ovat mielestämme erisuloisia, emme vain koe, että heillä olisi mielekästä olla häissämme ja haluamme (kyllä vain: itsekkäästi) vietää häitä rauhassa, rentoutuen aikuisten kesken - me ilkimykset, tiedän! Mutta, puolustuksen sanana, kutsutaan me sentään ikäihmiset ja serkut joukkoon mukaan! ;)

Kaikki kuitenkin lähtee häissä liikkeelle (morsiamen hääpuvun ja pilvilinnaunelmien jälkeen) vieraslistan laatimisesta, mitä käsittelen PART 1  ja PART 2 - osissa paitsi kutsujen tekemisen myös lapsettomien häiden näkökulmasta. Luvassa siis kotkotusta erityisesti listan laatimiseen liittyvistä haasteista. So try to bear with me! ;)

Vierasmäärästä- kuinka monta kutsutaan ja odotetaan saapuvaksi?

Vieraslistamme laatiminen on periaatteessa ollut helppoa, sillä olemme aika selvillä siitä, ketkä ovat läheisempiä ihmisiä juuri meille ja kenet me ehdottomasti haluamme paikalle. Mutta totta kai, sitten on ne muutamat ihmiset, joiden kanssa ei vaan tiedä, mitä tekisi. Ja ne vanhempien "toiveet", joihin ei tiedä, miten pitäisi suhtautua, huh!

Me ollaan sulhasen kanssa tultu siihen lopputulokseen, että olisi kaikesta huolimatta mukavaa kutsua mahdollisimman moni ihminen paikalle. Vaikka ei meillä pienimuotoisiakaan juhlia vastaan mitään ole, emmekä kyllä mitään satojen ihmisten jenkkibileitä ole järjestämässä, mutta mahdollisimman moni läheinen olisi mukava kutsua budjetin rajoissa paikalle! Budjettilaskelmissamme sellainen n.80 ihmistä olisi tarkoitus mahduttaa juhlatilaan, mutta tietysti kutsuttavien ja saapuvien määrän arviointi on vähän hankalaa, eli luku lienee: kutsutaan n. 85 ja odotetaan paikalle n. 65-70 henkeä. :D Vai miten te olette tätä arvioineet? Kuitenkin budjetissa pysyminen on sen verran tärkeää, vaikka olisikin ihana kutsua vaikka ketä rakkaita tyyppejä, että rajanvetoa on vain tehtävä, mutta miten!? Jättääkö pois etäiset sukulaiset, lapset, työkaverit vai kaverit?

Kuinka rajata listaa- vinkkejä.

Mahdollisuus jälleennäkemiseen
Vaikka vieraslistaa on pakko jotenkin rajata, näemme sulhasen kanssa häät silti mahdollisuutena pyytää paikalle myös niitä sukulaisia ja tuttavia, joita ei kuitenkaan esim. etäisyyksien takia ehdi kovinkaan usein tavata. Haluamme siis tässä mielessä pitää perinteiset "perhejuhlahäät". Vaikka monesti kai esimerkiksi sellaiset serkut, joidan kanssa ei ole oltu paljoa tekemisissä, rajataan laskuista pois, olemme me kuitenkin päätyneet kutsumaan niin sedät, tädit kuin serkutkin, vaikka eivät kovin läheisiä olisi meille enää viime vuosina olleetkaan. Koska kuten sanottu, meille häät ovat juuri se mahdollisuus iloiseen jälleennäkemiseen näidenkin ihmisten kanssa, joita muutoin vain sukujuhlissa nyt sitten näkisikin!

Vanhempien toiveet ja omat toiveet - mitä jos ne ei mee ihan yhteen? 

Näen häät myös vanhempien juhlana.

 No mutta, siihen me sitten oltaisiinkin valmiit vetämään se sukulaisten raja - ellei vanhemmilla olisi muita toiveita. Minun äitini on erittäin halukas kutsumaan sukunsa puolelta ihmisiä, eikä meillä periaatteessa olisi mitään tätä vastaan, ellei äitini samalla asettaisi toivettamme lapsettomista häistä kyseenalaiseksi. Sillä kuulemma toivelistalla olisi perhe, joka uskonnollisista syistä ei ymmärtäisi lasten jättämistä pois juhlasta. Ts. sitten pitäisi kaikkien perheiden lapset kutsua, jos tällainen "poikkeuskutsu" annettaisiin tälle yhdelle perheelle (eihän sekään kovin mukavaa ole, että yksi vieras tuo lapset mukaan häihin, kun muille on esitetty toisenlainen kutsu)...

Toisaalta haluan, kuten aikaisemminkin olen todennut, olla myös vanhemmillemme mieliksi häiden järjestämisessä, sillä koen että häät ovat yhtälailla heille kuin meillekin iso asia. Eiväthän hekään joka päivä omia lapsiaan näe avioliittoon astumassa, joten haluan kuunnella heitäkin häiden järjestelyyn liittyvissä asioissa ja kunnioittaan heidänkin toiveitaan. Mutta emme kuitenkaan ole valmiita luopumaan kaikista omista toiveistamme, joten tässä kohdassa joudun varmaan tuottamaan äidilleni ikävä kyllä pettymyksen (mikä tekee pahaa ja harmittaa jo pelkkänä ajatuksenakin :( ). Olemme siis  tulossa asiassa äitiäni vastaan ja valmiit pyytämään kyllä nämä toivelistalla olevat aikuiset häihimme, mutta jo tilasyistä, emme voi alkaa kutsumaan yli 20 vierasta (=kaikkia lapsia) enemmän kuin on suunniteltu, joten toiveita lapsiperheistä ei ole mahdollista toteuttaa. 

Totta kai myös budjetilla on asiassa roolinsa. Lisäksi näen äitini pyynnöt osittain myös hieman yliampuvina, sillä vaikka meistä on kiva kutsua mahdollisimman moni paikalle, ei sentää sellaisten sukulaisten kutsuminen, joita on itse nähnyt viimeksi ehkä 10-vuotiaana tai nuorempana (en muista!) tunnu kovin mielekkäältä meidän näkökulmasta. Mistä tiedän hääpäivänä, kuka minua on juuri onnitellut, jos en itse tunnista kaikkia vieraita. No ehkä tämän voi sitten laittaa sen piikkiin, että myös vanhempamme ovat esittäneet kutsun (!?). Mutta vähän tuntuu etäiseltä silti tuo ajatus.

LOPUKSI: VIIKON VIERASLISTAVINKKI!

Viikon vieraslistavinkki!

Tämä kaikki vieraslistapähkäily on kai sinänsä kuitenkin melko yleinen häihin liittyvä ongelma, ja ainut keino selvitä siitä, on oikeasti rajata vieraat budjetin, tilan ja toiveiden perusteella. Minusta on vain ikävää, kun emme ole äitini kanssa ihan samaa mieltä vieraslistata. Haluaisin kyllä kovasti kunnioittaa vanhempiemme  toiveita, mutta samalla kuitenkin toivoisin, että hekin kuuntelisivat meitä, eikä äitini esimerkiksi tässä tapauksessa loukkantuisi, kun kerromme lopullisista suunnitelmistamme. Tässä siis todellinen syy, miksi vieraslistaan liittyvien "tositoimien" aloittaminen on oikeasti kestänyt. Olen yrittänyt vältellä tätä ikävää asiaa, joka kutsujen lähettämiseen mielestäni liittyy...Tiedän, että lopulta on vain päätettävä ja keskusteltava asia loppuun, mutta se vain tuntuu niin kurjalta tuottaa omille vanhemmille osittainen pettymys. 

------------------------------------------------------------------------------------------

NOTE:
PART 2:ssa luvassa jatkoa samaan aiheeseen, etenkin kutsujen ja lapsettomien häiden näkökulmasta. Coming soon! ;)

-----------------------------------------------------------------------------------