2014/04/16

Koemeikki ja -kampaus

Kesä tekee tuloaan ja hääasiat ovat kuin varkain taas ujuttamassa itseään mieleen, jopa töissä! :)
Tänään auringon kunniaksi asiaa muista kauniista asioista bridal hair & beauty-teemalla.

Olen ilokseni löytänyt kampaajan, joka on tehnyt minulle nyt jo muutaman kerran juhlakampauksen ja tietää hieman, millaista tukkaa odottaa käsittelyyn, kun hääkampauksen aika koittaa. Olen erittäin helpottunut tästä, sillä oma vakiokampaajani, joka muuten on erittäin ihana, ei tee kampauksia lainkaan, joten olin lähes pakotettu hankkimaan hääkampauksen jostain muualta. (mikä turha lisähomma, i know!) Aluksi olin hyvin stressaantunut tästä, sillä olen muutenkin aivan liian pitkään etsinyt hyvää kampaajaa. Ehkä olen vain täysin hullu ja vaikeasti tyytyväinen asiakas, mutta minulla on NIIN monia huonoja kokemuksia kampaajista ja etenkin kehnoista juhlakampauksista, joten olin vielä muutama kuukausi takaperin varma, että hääkampauksenikin tulee olemaan fiasko.

Morsiamen kauneuspäivitys.

Koekampauksesta ja hiuspidennyksistä
Onneksi kampausasia siis kuitenkin asettui hyvin uomiinsa, ja (mahd. ensimmäinen) koekampaus tehtiin hyvissä ajoin jo viime kuussa (ystäväni hääjuhliin teettämäni kampauksen muodossa - kaksi kärpästä yhdellä iskulla, juhlalook ja koekampaus, tehokasta ja minä tykkään! :D).

Hiusinspiraatiota.
 Kampauksen siis teki minulle jo kerran oikein onnistuneen kampauksen tehnyt "vara"kampaajani. Täytyy sanoa, että tämän koekampauksen jälkeen olen entistäkin helpottuneempi ja uskon nyt, etten varmastikaan tule ainakaan hiusten osalta näyttämään ihan sekopäältä häissäni! :)

Toki pientä viilailtavaa vielä on, sillä omat hiukseni eivät ihan riitä kaikkeen, mitä toivon, joten minun on nähtävästi hankittava klipsipidennyksiä, joilla saadaan kaikki (mahdottomat) toiveeni toteutuksi. Ja samalla, kun hiusta on enemmän, vältetään myös itse hääkampauksessa sellainen  töyhtöhyppyri päälaella (aka. kananmunapää-muoto! :o ), joka nyt koekampauksessa jäi hieman väkisinkin, kun hiusteni tuuheus ei riittänyt kaikkialle.

Ja nyt joku teistä kuitenkin ajattelee paheksuen, että feikkihiusta, hyi hyi, minkä ymmärrän oikeestaa ihan hyvin. Mutta näihin klipsipidennyksiin olen jopa minä ihan suostuvainen, kun kampaajani selitti minulle, miten ne toimivat. Olen ehkä sillä tavalla sydämeltäni myös luonnonlapsi (ja samalla kuitenkin vähän myös blingbling-girlygirl, tietenkin!), etten ollenkaan ole edes miettinyt hiuspidennyksiä (päinvastoin päivitellyt niitä), enkä innostunut hiuspidennyksistä myöskään kampaajani niistä ensikertaa mainitessa, mutta nyt tuntuu siltä, että nuo omille hiuksille kuulemma hellävaraiset "irto/ väliaikais-" pidennykset ovat ihan ok. (lue: uhraan näköjään mitä vain, kunhan saan unelmieni kampauksen häihin, haha!) Vaikka en nyt tiedä, onko mulla edes mitään unelmien kampausta, sillä en oo koskaan oikein osannut hiusasioita. Kunhan nyt vain saan jotain, mistä pidän, niin oon iloinen. :)

Mitä sitten haluan: no haluan, että otsatukkani, josta pidän, näkyisi myös hääkampauksessani. Ei muuten oo kovinkaan monella morsiolla otsatukkaa hääkuvissa, kun olen sopivia inspiskuvia etsinyt - siis ihan todella vaikeaa on löytää, ootteko muut huomanneet samaa, tai löytäneet hyviä kuvia jostain?? Kertokaa ihmeessä tännekin, jos olette! :)
Okei aiheeseen, eli
1) haluan otsatukan näkyviin
2) haluan letin rajaamaan otsatukkaa ja
3) hiukset kiinni taakse. Eli siis vähän kuin tuossa kuvassa, mutta hiukset vain kiinni. :)

Otsatukkamorsian = minä! :)

Koekampaus oli siinäkin mielessä antoisa, että huomasin kampauksen kestävän todella hyvin koko päivän (kaikki tanssit ja heilumiset), joten luotan, että tämäkin toimii hääkampuksen kannalta, vaikka kesällä vähän kuumempi ilma olisikin. Ainostaan otsatukkani näytti lopulta aika rasvaiselta ja tönköltä, joten lienee parempi laittaa siihen jatkossa paljon vähemmän lakkaa kuin muualle. Kaipa se auttaa tuohon ongelmaan? Eli pientä viilausta siis vielä kaivataan, mutta niihin lukuisiin huonoihin kokemuksiini verrattuna, joita minulla on kampaajien ja kampausten kanssa takana, tämä koekampaus on todella hyvällä tiellä ja luotan tekijään täysin! :)

KOEMEIKKI... Pakkelia PLIIS!
Koemeikki ei sitten ollutkaan sellainen menestys kuin odotin. Olin kyllä ensikertaa varsinaisesti meikattavana, joten en tiedä, mitä olisi pitänyt odottaa. Olin kuitenkin antanut melko tarkat ohjeet kuvien kera, mitä toivon ja mistä pidän, joten oletin että tämä hoituisi melko hyvin, etenkin kun tekijänä oli myös ammattimeikkaaja.  Jostain syystä meikki oli mielestäni kyllä aika pettymys: ihoni kiilsi hirveästi jo aluksi ja (totta kai) paheni vain iltaa kohden, vaikka lisäilin puuteria. :( Lisäksi silmämeikki oli jotenkin ihmeellisen fiftari-tyylinen, eikä yhtään niin "nukkemaisen pyöreä" kuin antamissani kuvissa oli (ks. esim. alla). Huulet ja posket olivat hyvät, mutta kyllä kokonaisuutena olin aika pettynyt. Kysyn nimittäin ihan tosissaan, että ei kai kukaan morsian halua näyttää rasvanaamalta hääpäivänään?! SIltä minusta nimittäin koemeikin kanssa tuntui, enkä todella halua samaa tunnetta enää hääpäivänä. Pelottaa etenkin se, kun kesällä sää on varmasti satoi tai paistoi paljon nihkeämpi ja kuumempi ts. hiostavampi kuin nyt keväällä, joten miltä rasva-altaalta pääni silloin näyttääkään, jos nyt jo oli tällaista!? :o Meikkaaja minulle sanoi, ettei sellaista kuvien nukkemaista pakkelia voi tehdä, mutta ihan oikeesti ottaisin kyllä mieluummin sen, kuin kiiltävän naama hääkuviin! :/

Nukkemeikkiunelma, tosin vähän kevyemmällä silmämeikillä.
Pitänee siis varmaan vielä tehdä yksi koekierros ainakin meikille, ennen varsinaista h-hetkeä. Tällä haavaa häämeikki kyllä aiheuttaa mielensopukoissa pienoista stressiä - vaikka juuri hetki sitten täällä totesin, että kaikki menee niin hyvin, mutta kyllä sitä häästressiä täälläkin on, uskokaa pois! Eniten pelottaa juuri tällaiset ulkonäköön liittyvät jutut, kuten että meikki on huonosti (milläs sitä nimittäin enää korjaat hääpäivänä, kun se on naamassa!?) tai että en osaa olla hääkuvissa, kuten ne ihmiset niissä ihanissa kuvissa, joita pinterestissä kuolaan! :D

Silmämeikki-inspiraatiokuvaa

irtoripsiä ja hiusklipsejä?

Realiteettivajetta ilmassa?
Helpottaisi varmasti stressiä, kun vain hyväksyisi tosiasiat, että tällainen epä-madonna täällä näitä juttuja kirjoittaa, eikä se meikkaaja tai kuvaajakaan ihmeisiin pysty. Juu-u, helpottaisi ihan varmasti omaa oloa, kun ei odottaisi mahdotonta tapahtuvaksi, mutta enpä ole vielä valmis hyväksymään tätä tosiasiaa, vaan yritän minimoida tuhot kuvissa ja tulen vielä ehkä hieman bridezillamaisesti puskemaan meikkaajani toivomaani suuntaan. Onhan tää nyt kuitenkin MUN päiväni morsiamena, vai mitä tuumitte hengenheimolaiset siellä kanavilla!? ;)

Kynnet pitää tietenkin myös tuunata. ;)

Millä jamalla teillä on kauneusasiat, ahdistaako lainkaan? Tällä hetkellä suurin oma huoleni on kyllä tosta meikistä...mutta kai sitä pitäisi myös pikkuhiljaa alkaa varaamaan aikaa ripsien, kynsien ym. laittoon, kesällä heilläkin varmaan on tiukempaa kalentereissa, kun lomat ym. pörrää. Ystävältäni sain myös hyvän idean, jonka hän itsekin toteutti, että kävisin ottamassa ripsienpidennykset jo polttareihin; sit ois kunnon räpsyripset päivän paaardykuvissa ikuistettuina, ei pöllömpi idea tuokaan. :D

2014/04/10

Dilemma: Vieraslista # lapsettomat häät # vanhempien toiveet

- PART 2 -

Ja vihdoin alkuviikon kiireistä selvittyämme, vieraslista- / kutsukotkotus jatkuu... luonnollisestikin kaikkien rakastamalla lapsettomat häät- teemalla. :D

Onko lapsettomat häät luvalliset?
Okei ehkä joku nyt sanoo, että ei voi olla perhejuhlasta kyse, jos lapsia ei oteta mukaan - kyllä hekin ovat sukua ja perhettä! Totta. Periaatteessa. Mutta, onko se nyt sitten oikeesti niin tökeröä olla kutsumatta lapsia häihin? 

Oops! No mut voihan aikuisetkin kömmätä joskus...

Minusta kyse on kuitenkin ensinnäkin meidän päivästä ja meidän toiveesta, joten en näe syytä, miksi kenenkään pitäisi siitä loukkaantua siitä, että toivomme juhliin saapuvaksi vain aikuisia läheisiämme. Kyllähän vierailla on kuitenkin oikeus tehdä omat valintansa sen suhteen, haluavatko sitten osallistua tällaisiin häihin.  Tietenkin toivomme, että tämä ei olisi kynnyskysymys osallistumiselle, mutta valinta on silti vieraidemme, mikä on mielestämme ihan reilua.

Toiseksi: eihän tämä tarkoita, ettemmekö pitäisi lapsista (mikä ei minun ammattivalinnalla olisi edes oikeastaan mahdollista! :D) tai ettemme pitäisi juuri heidän lapsistaan. Se vain tarkoittaa, että tämä on mielestämme enemmän aikuisille suunnattu juhla, jossa lapset kuitenkin vain pitkästyisivät, eivätkä vanhemmatkaan tuolloin voisi nauttia juhlasta täysin rinnoin kanssamme (iltaan asti).   

Kirkossa.

Kolmanneksi: rationaalisen ajattelun ja rajallisen budjetin mukaisesti; kun jättää pienet lapset (joista juhlatilat velottavast mielestämme aivan ylihintaa) pois laskuista, mahtuu (budjettilaskelmiin) mukaan enemmän aikuisiavieraita ja niitä meidän kaikien läheisiä ihmisiä... Mielestämme emme siis ole kamalan julmia, kun teemme tällaisen ratkaisun, että halutaan paikalle mahdollisimman moni läheinen aikuinen (häistämme myös muistijäljet säilyttämään kykenevä ja ehkä jotain nautintoa saava) ihminen. Sen sijaan, että jättäisimme tärkeitä ihmisiä kokonaan pois ja kutsuisimme sen sijaan rajatun määrän lapsia mukaan... itse ainakin haluan mieluummin paikalle ne, jotka jotain häistämme kykenevät myös muistamaan ja nauttimaan, ja ovat tästä toiveestamme huolimatta valmiita tulemaan paikalle tekemään juhlistamme ikimuistoiset! :)

Kaikki rakkaimmat haluttaisiin tietenkin mukaan.


Miten tällainen (röyhkeä) toive ilmaistaan kutsussa?
Olemme nyt kutsujen laatimisvaiheessa ja pähkäilemme, miten tällainen toive vielä ilmaistaan kauniisti ja sensitiivisesti kutsussa? Jos siis hääpari jo näin röyhkeitä julkeaa toivoa, ja jättää lapset pois kutsusta, miten asia pitäisi esittää vieraille. Tietenkin kuoressa osoitetaan kutsu vain niille  henkilöille, jotka paikalle toivotaan, mutta voiko nykyään vielä luottaa siihen, että ihmiset oikeasti ymmärtäisivät (vain) tästä maininnasta lapsettomien häiden toiveen? Itse ainakin olen vähän skeptinen sen suhteen, huomaavatko kaikki tätä panna merkille. Itselleni se on kyllä itsestään selvyys, mutta tuntuu, että kaikki eivät ole aina käyneet samaa oppimäärää "hyvistä tavoista ja etiketistä", joten epäilen tämän epäsuoran ilmaisun riittävyyttä. Vähän selailin nettiä löytääkseni apua ongelmaan, mutta siellä törmäsin myös kommentteihin siitä, että jopa selkeistä kutsussa ilmaistuista toiveista huolimatta, oli häihin ilmoittauduttu lasten kera! (Oikeesti, come on ihmiset!) Haluan siis ilmaista asian niin selkeästi, ettei jää lukijalle jossittelun varaa, mutta toki kuitenkin kohteliaasti. Yksi hyvä ilmaisu oli mielestäni Korpun blogissa: "Toivomme teidän kunnioittavan toivettamme juhlia aikuisten kesken". Tämä ei hyppää mielestäni liikaa silmille, on selkeä, mutta kohtelias. Ja ennen kaikkea se ei ole käskevä, vaan pyytävä. Ja hei, jos joku ei tätä huomioi, on mielestäni kyse oikeesti jo käytöstapojen puutteesta ja välinpitämättömyydestä hääparia kohtaan.
Kutsun laatiminen ei todella ole helppoa, mutta onkohan joku keksinyt tähän jotain vielä parempaa ratkaisua, jota en vain huomannut? ;)

Onneksi on ystävät...
Olinpas täällä  julmalla tuulella, kun tällaisia ajatuksia ilmoille heitin. Haha. Ei vaan, olen oikeasti tosi harmissani tästä vieraslistadilemmasta ja siitä, että en voi täyttää kaikkien toiveita, mutta onneksi ystäväni ovat lohduttaneet minua asiassa ja todenneet, että se on ihan ok, jos pitää lapsettomat häät ( vaikka osalla heistä on jo omiakin lapsia). Tämä sentään hieman huojentaa muutoin tässä asiassa alakuloista tunnelmaani.

Mutku mä haluun - leikkiä, enkä kökkiä täällä!

Onhan se oikeesti niin, että eivät lapset viihdy epämukavissa juhlatamineissa ja hiljaa kirkossa tai puheita kuuntelemassa - oikeesti ne haluu mennä, leikkiä ja viipeltää (mikä onkin ihan oikein...mut ei meidän häissä :D ). Häiden karkkibuffa olisi varmaan ainut kohokohta heille meidän juhlissa ja siitäkin seuraisi vain vanhempien hermojaraastava sokerihumala. ;)  Lisäksi lastenmielisissä lapsettomissa häissämme kutsutuilla vanhemmilla on mahdollisuus nauttia juhlasta mielestämme paljon paremmin, kun eivät ole sinä iltana vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään - kaikki siis voittavat, ainakin meidän mielestä.

Vahdi mua tai syön ja juon itseni SOKERIHUMALAAN. :)

Toivon sormet ristissä, että sukulaisemmekin ja muut kutsutut ymmärtävät tämän, vaikka emme heille kaikille lähinnä etäisyyssyistä ole päässeet toiveestamme etukäteen "varoittamaan". Toivomme, ettei kukaan siis  loukkaantuisi toiveestamme, vaan ymmärtäisi asian neutraalisti. Mikään muu kutsuasiassa ei ole oikeastaan enää epäselvää, kuin äitini pehmittäminen, kutsun muotoilu ja kutsuttujen sukulaisten reaktiot... Siis kutsut?   No big deal.   - as if, ihan selkee piinajuttu oikeesti! :D

2014/04/06

Dilemma: Vieraslista # lapsettomat häät # vanhempien toiveet

Seuraa (pitkää) puhetta häiden haastavimmasta asiasta: vieraslistasta ja varmasti monia ärsyttävästä aiheesta "lapsettomat häät".

 - PART 1 -

Cute Flowergirl
Ollaan sulhon kanssa VIHDOIN aloittamassa oikeesti hääkutsujen tekoa / tilausta, mitä ollaankin kyllä hieman vitkutettu... 
Sillä minun äitinihän haluaisi, että häämme ovat lapselliset 
(mitä ne kyllä varmasti tulevat olemaankin, mutta ilman lapsia!
mutta etenkin itse olen asiasta aikalailla eri mieltä (mihin syitä voitte lukea tämän tekstin loppupuolelta).

Älkää kuitenkaan jooko ottako nokkiinne, vaikka olemmekin ehkä mielestänne itsekkäitä kakaroita, jotka eivät ymmärrä perheellisten arvoja...

 
...vaikka lapset ovat mielestämme erisuloisia, emme vain koe, että heillä olisi mielekästä olla häissämme ja haluamme (kyllä vain: itsekkäästi) vietää häitä rauhassa, rentoutuen aikuisten kesken - me ilkimykset, tiedän! Mutta, puolustuksen sanana, kutsutaan me sentään ikäihmiset ja serkut joukkoon mukaan! ;)

Kaikki kuitenkin lähtee häissä liikkeelle (morsiamen hääpuvun ja pilvilinnaunelmien jälkeen) vieraslistan laatimisesta, mitä käsittelen PART 1  ja PART 2 - osissa paitsi kutsujen tekemisen myös lapsettomien häiden näkökulmasta. Luvassa siis kotkotusta erityisesti listan laatimiseen liittyvistä haasteista. So try to bear with me! ;)

Vierasmäärästä- kuinka monta kutsutaan ja odotetaan saapuvaksi?
Vieraslistamme laatiminen on periaatteessa ollut helppoa, sillä olemme aika selvillä siitä, ketkä ovat läheisempiä ihmisiä juuri meille ja kenet me ehdottomasti haluamme paikalle. Mutta totta kai, sitten on ne muutamat ihmiset, joiden kanssa ei vaan tiedä, mitä tekisi. Ja ne vanhempien "toiveet", joihin ei tiedä, miten pitäisi suhtautua, huh!

Me ollaan sulhasen kanssa tultu siihen lopputulokseen, että olisi kaikesta huolimatta mukavaa kutsua mahdollisimman moni ihminen paikalle. Vaikka ei meillä pienimuotoisiakaan juhlia vastaan mitään ole, emmekä kyllä mitään satojen ihmisten jenkkibileitä ole järjestämässä, mutta mahdollisimman moni läheinen olisi mukava kutsua budjetin rajoissa paikalle! Budjettilaskelmissamme sellainen n.80 ihmistä olisi tarkoitus mahduttaa juhlatilaan, mutta tietysti kutsuttavien ja saapuvien määrän arviointi on vähän hankalaa, eli luku lienee: kutsutaan n. 85 ja odotetaan paikalle n. 65-70 henkeä. :D Vai miten te olette tätä arvioineet? Kuitenkin budjetissa pysyminen on sen verran tärkeää, vaikka olisikin ihana kutsua vaikka ketä rakkaita tyyppejä, että rajanvetoa on vain tehtävä, mutta miten!? Jättääkö pois etäiset sukulaiset, lapset, työkaverit vai kaverit?

Kuinka rajata listaa- vinkkejä.

Mahdollisuus jälleennäkemiseen
Vaikka vieraslistaa on pakko jotenkin rajata, näemme sulhasen kanssa häät silti mahdollisuutena pyytää paikalle myös niitä sukulaisia ja tuttavia, joita ei kuitenkaan esim. etäisyyksien takia ehdi kovinkaan usein tavata. Haluamme siis tässä mielessä pitää perinteiset "perhejuhlahäät". Vaikka monesti kai esimerkiksi sellaiset serkut, joidan kanssa ei ole oltu paljoa tekemisissä, rajataan laskuista pois, olemme me kuitenkin päätyneet kutsumaan niin sedät, tädit kuin serkutkin, vaikka eivät kovin läheisiä olisi meille enää viime vuosina olleetkaan. Koska kuten sanottu, meille häät ovat juuri se mahdollisuus iloiseen jälleennäkemiseen näidenkin ihmisten kanssa, joita muutoin vain sukujuhlissa nyt sitten näkisikin!

Vanhempien toiveet ja omat toiveet - mitä jos ne ei mee ihan yhteen? 

Näen häät myös vanhempien juhlana.
 No mutta, siihen me sitten oltaisiinkin valmiit vetämään se sukulaisten raja - ellei vanhemmilla olisi muita toiveita. Minun äitini on erittäin halukas kutsumaan sukunsa puolelta ihmisiä, eikä meillä periaatteessa olisi mitään tätä vastaan, ellei äitini samalla asettaisi toivettamme lapsettomista häistä kyseenalaiseksi. Sillä kuulemma toivelistalla olisi perhe, joka uskonnollisista syistä ei ymmärtäisi lasten jättämistä pois juhlasta. Ts. sitten pitäisi kaikkien perheiden lapset kutsua, jos tällainen "poikkeuskutsu" annettaisiin tälle yhdelle perheelle (eihän sekään kovin mukavaa ole, että yksi vieras tuo lapset mukaan häihin, kun muille on esitetty toisenlainen kutsu)...

Toisaalta haluan, kuten aikaisemminkin olen todennut, olla myös vanhemmillemme mieliksi häiden järjestämisessä, sillä koen että häät ovat yhtälailla heille kuin meillekin iso asia. Eiväthän hekään joka päivä omia lapsiaan näe avioliittoon astumassa, joten haluan kuunnella heitäkin häiden järjestelyyn liittyvissä asioissa ja kunnioittaan heidänkin toiveitaan. Mutta emme kuitenkaan ole valmiita luopumaan kaikista omista toiveistamme, joten tässä kohdassa joudun varmaan tuottamaan äidilleni ikävä kyllä pettymyksen (mikä tekee pahaa ja harmittaa jo pelkkänä ajatuksenakin :( ). Olemme siis  tulossa asiassa äitiäni vastaan ja valmiit pyytämään kyllä nämä toivelistalla olevat aikuiset häihimme, mutta jo tilasyistä, emme voi alkaa kutsumaan yli 20 vierasta (=kaikkia lapsia) enemmän kuin on suunniteltu, joten toiveita lapsiperheistä ei ole mahdollista toteuttaa. 

Totta kai myös budjetilla on asiassa roolinsa. Lisäksi näen äitini pyynnöt osittain myös hieman yliampuvina, sillä vaikka meistä on kiva kutsua mahdollisimman moni paikalle, ei sentää sellaisten sukulaisten kutsuminen, joita on itse nähnyt viimeksi ehkä 10-vuotiaana tai nuorempana (en muista!) tunnu kovin mielekkäältä meidän näkökulmasta. Mistä tiedän hääpäivänä, kuka minua on juuri onnitellut, jos en itse tunnista kaikkia vieraita. No ehkä tämän voi sitten laittaa sen piikkiin, että myös vanhempamme ovat esittäneet kutsun (!?). Mutta vähän tuntuu etäiseltä silti tuo ajatus.

LOPUKSI: VIIKON VIERASLISTAVINKKI!

Viikon vieraslistavinkki!
Tämä kaikki vieraslistapähkäily on kai sinänsä kuitenkin melko yleinen häihin liittyvä ongelma, ja ainut keino selvitä siitä, on oikeasti rajata vieraat budjetin, tilan ja toiveiden perusteella. Minusta on vain ikävää, kun emme ole äitini kanssa ihan samaa mieltä vieraslistata. Haluaisin kyllä kovasti kunnioittaa vanhempiemme  toiveita, mutta samalla kuitenkin toivoisin, että hekin kuuntelisivat meitä, eikä äitini esimerkiksi tässä tapauksessa loukkantuisi, kun kerromme lopullisista suunnitelmistamme. Tässä siis todellinen syy, miksi vieraslistaan liittyvien "tositoimien" aloittaminen on oikeasti kestänyt. Olen yrittänyt vältellä tätä ikävää asiaa, joka kutsujen lähettämiseen mielestäni liittyy...Tiedän, että lopulta on vain päätettävä ja keskusteltava asia loppuun, mutta se vain tuntuu niin kurjalta tuottaa omille vanhemmille osittainen pettymys. 

------------------------------------------------------------------------------------------

NOTE:
PART 2:ssa luvassa jatkoa samaan aiheeseen, etenkin kutsujen ja lapsettomien häiden näkökulmasta. Coming soon! ;)

-----------------------------------------------------------------------------------

2014/04/04

Isäni.

Anteeksi pieni hiljaiseloni... nyt on alkanut vähän uudet kujeet meikäläisen elämässä, joten olen ollut tämän viikon aika uupunut (nukkunut kuin tukki!) ja päästäkin vähän pyörällä kaiken uuden opeteltavan asian kanssa, mikä on ikävä kyllä näkynyt blogin päivityksessä - tai lähinnä se puuttumisena. :( Kevät onkin todennäköisesti melko kiireistä aikaa meillä, joten häähommien hoitaminen voi tehdä vähän tiukkaa, samoin kuin bloggailukin, mutta yritän parhaani täälläkin! :) Sitten asiaan:

DIY-asiaa!
Lupasin jo aikaa sitten kertoa teille eräästä TeeSeItse- ideasta, jonka toteutin isänpäivänä viime syksyllä, kun hääpäivämme oli jo lyöty lukkoon. Nyt on aika lunastaa ne lupaukset ja kertoa tekemistäni DIY- kalvosinnapeista.

Kuva: By ©VaaleaLilja

Ilahduta rakkaita
Nämä ovat mielestäni ihan hauska ja henkilökohtainen lahja paitsi isänpäivään myös vaikka omalle sulhaselle/ kumppanille hääpäivän aamuna. Tai miksei myös bestmaneille, jos he ovat myös morsiamelle läheiset, kuten meidän tapauksessa on. :) Eihän nämä tietenkään mitää huippulaatua ole, mutta itsetehdyt tuotteet ovat mielestäni aina sen verran kaunis ele, ettei sen niin väliä!

©VaaleaLilja

Annoin omalle isälleni nämä kalvosinnapit isänpäivälahjaksi pieneen rasiaan aseteltuina ja korttina oli runo, johon olin kirjoittanut lapsuusmuistojamme ja pyynnön isälleni kunniatehtävään, eli saattaa minut, tyttärensä, alttarille. Isin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän luki runon. Vaikka isäni ei ole mitään hempeilijätyyppiä, oli hän selvästi otettu ja liikuttunut runosta! Äitikin sitä moneen kertaan ihasteli, sillä tämä oli hänellekin täysi yllätys. Mites te muut, jotka tulette saatetuiksi, muuten esititte saattajallenne kyseisen pyynnön? :)

Mitä ihanaa äitienpäivään?
Isänpäivälahja oli siis onnistunut kaikin puolin, mutta nyt pohdin kuumeisesti, mitä oikein keksisin äidille äitienpäiväksi!? Onko teillä jotakin ihanaa ideaa, jolla muistaa äitiä tämän erityisen vuoden äitienpäivänä? :) Kertokaa ihmeessä, sillä haluaisin kovasti tehdä äidillekin tällaisen (ainakin omasta mielestäni) kauniin yllätyksen!

PS. Voit lukea lisää kalvosinnappien tekemisestä: DIY- sivultani

2014/03/27

Maaliskussa tehtyä, askartelua + (have) To Do asap!

Kun yksi lempikuuni, eli maaliskuu alkaa vierähtää loppua kohti, on aika tarkastaa, mitä onkaan tullut tehtyä!

Kuva: By ©VaaleaLilja

Tässä kuussa häähommat ovat edenneet ihan kivasti, etenkin viimeisten kahden viikon aikana on saatu paljon, oikeestaan mielestämme tosi paljon asioita hoidettua. To do- listalla on toki silti vielä vino pino hommaa, mutta ainakin näitä on päästy sieltä raksimaan yli:

- vierailu juhlapaikalla
- käytännön asioista sopiminen juhlapaikalla
- pöytien mittaaminen ja alustava pöytäkartta (huh!)
- alustava (1. kerran tarkennettu :D) aikataulu
- alustava menu & juomasuunnitelma
- 1. tapaaminen kuvaajan kanssa, kuvauspaikoista sopiminen
- kutsutarvikkeiden hankinta
- pöytäasetelmien testaaminen & kuvat asetelmista (kaasojen ym. apureiden tueksi hääpäivälle)
- hääsomisteinventaari & puuttuvista tavaroista ostoslista
- kukkapurkkien keräily ja puhdistus valmista
- koemeikki ja -kampaus
- sulhasen asun kokeilua
- hääsukat sulhaselle

Lisäksi:
Kuva: By ©VaaleaLilja

- baarikyltin / pahvikirjainten koristelu
- hääbändin soittolistaan tutustuminen / oman musiikkilistan laadintaa
- hääyövaraus
- vieraslahjarasioiden saapuminen
- ja pientä sekalaista askartelua, jota voit tsekata myös DIY-sivun päivityksistä. ;)

Helpottavaa saada jo nämäkin asiat eteenpäin! Kaikki on kyllä vielä kuitenkin niin "alustavaa", että alan jo ihmetellä, koska me saadaan kaikki asiat esim. juhlatilan (aikataulun/ohjelma, ruoan ja juomien ym.) osalta oikeesti päätetyksi. :/ Outoa, kun on samanaikaisesti tunne, että kivastihan on taas saatu juttuja etenee, jee jee, mutta samaan hengenvetoon ahdistaa, kun asiat on niin "alustavasti valmiita ja suunniteltuja"...mmh.

Kuva: By ©VaaleaLilja

No napsin kuitenkin yhtenä innokkaana hetkenäni, kuten yllä vienosti näkyy, meidän hääpöytien somisteista kuvia (kivaa!), sillä ajattelin, että jos on hääpäivänä juhlatilaa koristellessa kiire, enkä pysty olemaan paikalla ihan loppuun asti, voin jättää sulholle/kaasoille/bestmaneille kuvia, jotta tietävät, mitä meikän päässä on liikkunut tavaravuoria ja askartelusäliä ostaessa. ;) (Tää oli, jos nyt ollaan ihan tarkkoja, oikeesti sulhon idea. Miettikääs! On se vaan niin paljon fiksumpi kuin minä! :D).
Mutta ei kyllä todellakaan ole hullumpi idea, vaikka taas ehkä snadisti yliorganisoidulta voisikin kuullostaa. Kyllähän sellaiset kuvat oikeesti auttaa itseäkin hääpäivän hulinassa ja poistaa mahdollista turhaa(!?) stressiä, kun voi vaan kuvasta katsoo, että mitä tuli laittaa minnekin esille. No, sanokaa nyt, että tekin ootte tehneet näin, eikä vain me kahjot? ;)

Linkki
Vieraslistan laatimisesta
Lähiaikojen tärkein asia olisikin nyt lyödä vieraslista lukkoon (mikä tarkoittaisi myös vanhempien informointia asiasta, jotta vältytään sitten siltä mielipahalta, jos/kun joku heille "must have- henkilö" ei olekaan mahtunut listaan. Ennakointia siis! ).

Vieraslistan vahvistaminen ja kutsut / vp. saaminen on siinä mielessä seuraavaksi tärkein hoidettava juttu, että siitähän nuo kaikki muutkin "vielä alustavat" asiat alkaa selkenemään. Kun ollaan saatu vieraslista ja kutsut kuntoon, voi alkaa tarkentamaan muitakin asioita, kun tietää ihmismäärän, menekit ym. askartelutarpeet paremmin.
Eli tää on vielä se isoin yhä auki oleva asia ts. ois päätöksen paikka. :o
Hieman ehkä ahdistaa-aa...

2014/03/21

Painavaa asiaa nimestä.

Tänään en kirjoitakaan häiden suunnittelusta ja kaikesta ihanasta hömpästä, vaikka kotimme oli eilen illalla kuin hurrikaanin jäljiltä (kunnes sulhanen pakotti mut siivoomaan ja hyvä niin!), kun otin kuvia häätarvikkeistamme. Halusin nimittäin vihdoin kartottaa pöydittäin (lahjapöytä, sisääntulo yms.) mitä "rekvisiittaa" jo on (tarpeeksi) ja mitä pitää vielä hankkia / askarrella. Tää kyllä helpotti meikä tytön oloa kummasti, sillä musta on tuntunut, etten enää ihan tarkaan ole tiennyt, mitä kaikkea meillä jo on hankittuna, mutta nyt on taas polla mukana kuvioissa. Ja sanotaanko niin, että aika paketissa alkaa olla. Enää muutama kehys oikeestaan hommattavana... ja hullu läjä askarreltavaa - tietenkin! Ihan vaan siksi, koska meidän koti ei ois meidän koti ilman mun askarteluja. :) No niin, mutta nyt ei mennä sivuraiteille, vaikka rakastaisinkin puhua a) askartelusta ja b) hääideoista/ostoksistani teille ummet ja lammet. Mutta tänään olen kuitenkin vähän vakavampana, koska on yksi (as if vain yksi!) asia, joka (oikeesti siis floristin ja häämeikin) ohella on meidän häiden akilleen kantapää. Nimet.



Kenen nimi on meidän nimi?
Onko teillä muilla käyty näin avioliittoon astumisen korvilla lainkaan keskustelija siitä, mikä sukunimi itselle / sulholle / uudelle perheellenne tulee? Meillä nimittäin on, ja paljon! Itse olen tällainen ihme wannabe- feministisielu (opinnot muka avartavat mieltä - no tässä ainakin olen tullut rajoitteisemmaksi lisääntyneen tiedon myötä), joten olen periaatteellisesti sitä mieltä, että ei naisen/morsiamen tarvitse (aina) vaihtaa nimeään. Sitä paitsi minä olen minä, ja tuntuu jotenkin, että uusi nimi veisi mukanaan osan omasta identiteetistä. No, ongelmaahan ei siis tietenkään olisi, jos en sellaista tässä hanakasti itse loisi, sillä samaan aikaan periaate 1. kanssa olen kuitenkin myös sitä mieltä, että kyllä perheellä pitää yhteinen nimi olla. Onhan se nyt hölmöä, ei ehkä vielä, mutta jos saamme joskus lapsia, että perheessä on monia eri nimiä, vaikka kuitenkin ihan yhtä ollaan. Eli yksinkertaistetusti: olen ristiriitasielu, josta toinen puoli huutaa ilmoille feministisiä ajatuksia, eikä suostu ottamaan miehensä nimeä - ainakaan tekemättä tätä näkökulmaa ERITTÄIN selväksi kaikille - ja toinen puoli minusta on sitten niin perhanan perinteinen, ettei voi muuhun ratkaisuun kuin  yhteiseen nimeen suostua. Ts. voiko hei enää paljon hankalampaa morsianta sulho saada? ;)

So true!

Uusi nimi sukupuusta poimittu?
Minä siis ehdotin/totesin lopulta, että jos et sinä halua minun nimeä, enkä minä periaatehöyryissäni sinun nimeä, on meidän etsittävä joku muu yhteinen nimi. No, sellainen olisi löytynyt yllättävänkin läheltä: sulhon isän sukututkimuksista, mikä olisi minusta ollut erittäin kaunista, sillä tämä kunnioittaisi tavallaan myös ikävanhoja perinteitä, kun uusi nimi olisi kuitenkin sulhasen isän suvusta, mutta olisi samalla sellainen, joka olisi meille molemmille uusi - eikä vain minulle. Luopuisimme tässä skenaariossa siis molemmat vanhasta (nimestä) ja loisimme jotain uutta kahdestaan, me yhdessä. Kuinka symbolista ja romanttista, but not in the real world. Kaikki olisi ollut erittäin hienosti, ellei sulho olisi keksinyt, että tämä vanha nimi on ihan kiva, mutt aivan liian suomenruotsalaisen kaikuinen (no myönnän, vähän ehkä on), ja hänen etunimeensä yhdistettynä kaikki luulisivat häntä vielä ruotsalaseksi (!?). Just joo, aika kaukaa haettua ajattelin minä - ja tokaisin sulhaselleni ensimmäisellä keskustelukerralla, että "keksi sitten itse parempi, mä oon jo yrittänyt ja tos oli musta kaunis ajatus. Se on niin, että yhteinen nimi tulee, mutta jos sä et haluu ottaa mun nimeä, en mäkään ota sun nimeä, jokuhan tässä kuitenkin pitää löytää." piste. Ihana vaimoke vai mitä...

Se, millä oikeesti on väliä...
No toisaalta ymmärrän sulhasta, sillä ei hän varmaan ole koskaan joutunut ajattelemaankaan nimensä muuttamista - ja on tässä asiassa muuten tosi jäärä, vaikkei yleensä ole mistään. Eli jos oikein haluan ajatella asiaa kaikkien näkökulmasta, tämä taitaa olla ilmeisen tärkeä juttu hänelle. Ja onhan tämä tärkeä, en minä sitä sano. Ei kai ongelmaa olisikaan, jos asia olisi jotenkin tosi merkityksetön, eikä keskustelujen arvoinen. Sitä paitsi kaikki muu hääsuunnittelu onkin mennyt niin auvoisasti meidän kesken, että olisihan se jo outoa, jos jostain ei mekin saattaisi ongelmaa luotua, haha. :D
Onneksi sulhollani nyt ei kuitenkaan ole mielestäni mikään karmaisevalta kuullostava nimi, mutta sanotaanko nyt, ettei mikään erityinenkään tai varsinaisesti kauniiksikaan luokiteltava. Ei tosin ole omanikaan sillä tavalla erityinen tai kaunis, että sillä verukkeella olisi mitenkään oikeutettua valita minun nimeni yhteiseksi nimeksemme (eikä se ole edes tässä pointti, vaan se ettei ehdotelmani kelpaa, eikä parempaakaan ole esitetty. :D). No olen pohtinut tätä asiaa itsekseni ja yhdessä sulhon kanssa jo lähes yhtä kauan kuin häät ovat olleet tiedossa, mutta eipä me olla asiassa oikein edetty ja nyt alkaa kohta jo hiekka loppumaan tiimalasissa. Hätähän ei vielä ole päättää, mutta kyllä olen jo vähän alkanut miettimään, että jos tämä on sulhaselle oikeesti niin tärkeä asia, pitäisikö minun mieluummin valita periaate 2 (eli yhteinen sukunimi) kuin elää avioliitossa eri nimistä kärsien vain siksi, että halusin vastustaa vanhoja "naista sortavia" perinteitä... Mikä siis on lopulta tärkeää?

APUA NIMIGENERAATTORISTA?!
Olen kai jo pienesti epätoivoinen nimiasian kanssa, kun tällaista kirjoitan ;D mutta, jos joku muukin painii nimiongelmien kanssa, Visitfinladin hauskasta nimigeneraattorista voi käydä hakemassa inspiraatiota uusille nimi-ideoille. Etenkin jos perinteiset suomalaiset nimet ovat lähellä sydäntänne, tämä on ihan hauska! :)  Ja olisihan se hienoa, jos meilläkin olisi sellaiset kauniit Suomen luontoa kuvaavat nimet molemmilla, jotka voisi yhdistää ihanaksi uudeksi nimeksi periaatteella: 
Korpi + Koski = Korpikoski, Vuori + Puro= Vuoripuro, Jokinen + Niemi= Jokiniemi tms. 
No mutta, se ei nyt oikein toimi meidän nimillä, tai paremmin sanottuna ei toimi alkuunkaan meidän nimillä, vaikka kaikkea on kyllä yritetty vääntää - trust me! ;)

"Noh, vähän tällaista rankempaa huumoria" loppuun ;)

Onko teillä ollut vastaavia haasteita ja mihin ratkaisuihin olette päätyneet nimien kanssa? Ottaisin erittäin mielelläni vinkkejä ja mieltäni avartavia ehdotuksianne vastaan, kirjoitelkaahan kommenttia, jos osaatte yhtään auttaa / kannustaa tätä hääparia hädässä! :)

2014/03/19

Hääsuunnittelun kohokohtia ja haasteita

You are the reason why!
Onnistuneet häät?
Eilinen ja viikonloppu olivat niin jänniä päiviä, että tänään on pakko kirjoittaa siitä, miten meidän hääsuunnittelu on sujunut ja myös pari valittua sanaa eilisistä tapaamisista juhlapaikkamme edustajan sekä kuvaajamme kanssa. Viikonloppuna saimme siis todistaa ihanien ystäviemme kaunista hääjuhlaa ja vihkimistä. Näiden niin onnistuneiden (rentojen ja iloisten, mutta myös jouhevasti edenneiden) häiden jälkeen, aloimme pohtimaan omia valintojamme ja mietimme, että mitähän meidän aikataulusta (joka on selvästi heidän häitään tiukempi) ja tilasta edes oikeasti tulee - meneeköhän kaikki ihan mönkään!? Kunnes eilen pääsimme ihan todenteolla miettimään häitämme ja valintojamme.


Hääsuunnittelu on pääosin sujunut meillä  kuitenkin aika leppoisasti. Vaikka kaikki tutut kyllä muistaa tavatessa aika usein kysyä (pieni, outo virne) naamalla, että "noh mites ne hääsuunnittelut?". Kai ne sitten olettaa, että oisin jo ihan kriisissä, kun kaikki ei mekään niin kuin mä haluun. Tai sit ne vaan yrittää luoda normaalisti keskustelua ja mä vaan itse ylitulkitsen. No ei vaan, kivaahan se on jutella häistä! Ikävä tietysti tuottaa kaikille tätä kriisiäni odottaville pettymys, koska en ole (ainakaan vielä) huutanut kellekään, haukkunut yhteistyökumppaneita, heitellyt tavaroita tai uhkaillut ketään häiden takia. Ehkä siksi, että olen luonteeltani muutenkin sellainen rauhallinen suunnittelija ja vähintäänkin niiden kymmenien käsinkirjoitettujen, joskus yöpöydällekin tuotujen, tuhruisten to do- listien tekijä, ettei mitään rajaa. Vaikka joku voisi ajatella, että olen ylihuolehtivainen/ -järjestelmällinen ja stressaan, kun mietin jutut tosi tarkasti, en kuitenkaan ole häiden suunnittelussa oikeastaan ollut yhtään erilainen kuin muulloinkaan arjessani, koska tällainen pikkutarkka suunnittelija mä vaan oon - ehkä joku lukija ymmärtää tällaistakin hassua luonnetta.

Pois se minusta.

 Sitä paitsi, miksi oletetaan, ettei sulhasia kiinnostaisi, millaiset häistä tulee?
HE'S a GROOMZILLA!?

Eilisissä tapaamisissammekin huomasin, että monet kysymykset esitettiin suoraan vain minulle: mitä morsian on ajatellut - asenteella. Sulhoni ei onneksi tästä vaivaantunut, mutta pari kertaa olisi tehnyt mieli korjata hieman kysymystä ja todeta; no ME ollaan ajateltu, että... ;) Kyllä minunkin sulho on siinä mielessä perinteinen mies, ettei hän nyt tosiaan ole alkanut hääblogia kirjoittamaan tai mieti joka kauppakierroksella häiden somisteita ja askartelua (kuten minä, mitä sulho onneksi pitää vain suloisena, tai sit näyttelee hyvin!), mutta on hänellä silti moniakin ajatuksia ja mielipiteitä häidemme tyylistä ja kokonaisuudesta.  No, ehkä ne groomzillat kuitenkin ovat vielä suht harvinainen laji pallollamme ja niin se vaan kai on, että me morsiot useesti innostutaan näistä häistä vähän liikaakin, tai ainakin enemmän kuin nuo ihanat puolisomme! :)


Keep calm, it's only a wedding!

Isot linjat kasassa ja sälät ostettu, mitäs sitten?
Häiden suunnittelu on näin ollen edennyt oikeasti aika suloisesti; vaihe vaiheelta, siten että isot jutut on hoidettu ensi ja sitten kaikkea (ihanaa) sisustus/somistussälää on hankittu matkan varrella aina, kun niitä on eteen osunut ja hinta on ollut kohdillaan. No joo, myönnetään, se ei ehkä ole ollut kaikkein järjestelmällisin tapa ainakaan budjetin kannalta, sillä oon ollut ostoksissa ennemminkin impulsiivinen kuin budjettitarkka, vaikka sulhaselle niin uskottelenkin! Mutta toisaalta aika stressittömästi ollaan päästy, kun ei kaikki kasaannu nyt tänne viimeisille kuukausille, vaan oikeestaan tavarat alkaa olla jo kasassa. Enää kai tarvii vain askarrella ne ( jopa askarteluihmisestä ihan älyttömiltä tuntuvat määrät kutsuja, vieraslahjoja, pöytäkoristeita yms.) mitä tarvitaan ja katsoo, jos jotain pientä vielä lisätään. Tietty isommista asioista musiikit, kirkkojutut ja muutamat asuihin liittyvät asiat täytyy vielä viimeistellä. Eli äidin kanssa luvassa vielä ihania häähetkiä edessä, kun lähdetään taas asuostoksille! :)


Ai ei stressiä vai!?
Toisaalta, eihän se kaikki aina ihan huoletontakaan ole tässä häiden suunnittelussa, mutta rehellisesti sanottuna mua ei stressaa juurikaan nämä asiat, joihin itse voin vaikuttaa (kontrollifriikki - i know!), vaan enemminkin ne asiat, joista en vaan voi itse tietää! Ts. oon pelännyt kuollakseni sitä, että kukaan ei haluisikaan tulla meidän häihin ja kaikilla olisi jotain muuta (muka parempaa!) tekemistä. Tai että esim. meidän hääauto hajoaisi, kukat olisikin jotain ihan muuta kuin oli tilattu ja että meidän hääkuvista tulisikin ihan kaameita, koska ei olla vaan kovin kuvauksellisia. Siis ihan höpöjuttuja loppupeleissä varmasti kaikki, mutta ettei kukaan lukija nyt aattele, että tuolla se vaan onnellinen hymy naamallaan suunnittelee häitä, eikä muka yhtään stressaa - yeah right, en usko! Ei, kyllä täälläkin on nähty jo hääunia, joissa kaikki ei mennytkään kuin Strömsössä. Pyrin kuitenkin (järjissäni pysyäkseni ja tätä hyvin menee illuusiota ylläpitääkseni :) ) ajattelemaan, että tämä on normaalia näin isoa asiaa suunnitellessa ja etenkin, kun on tällainen pieni kontrollifriikkiluonne kuin minä.

Wedding nightmares...

Tapaaminen juhlatilalla
Eilen kuitenkin oli erittäin tuottoisa ja iloinen päivä hääsuunnittelun kannalta, sillä kävimme sulhasen kanssa tapaamassa juhlatilan edustajaa ja pääsimme samalla uudelleen katsomaan itse party locationia, joka oli iloksemme kauniimpi ja paljon muistikuviamme tilavampi! :) Naistenhuonekin oli niin tilava, että ihan varmasti mahdun sinne hääpukuni kanssa. Saatiin sovituksi kaikki hääpaikan isot linjat kuntoon mm. koristelun, ruoan, bändin ja aikataulujen sekä yöpymisten osalta. Eilen me kyllä huomattiin käytännössä, että yksi keskeinen asia häiden suunnittelun helpottamisessa on tällaiset ammattitaitoiset yhteistyökumppanit. He kuitenkin tekevät tätäkin hommaa, joka meille on niin uutta, ainutkertaista ja ihanaa, suurella kokemuksella ja jopa rutiinilla. Vaikka se tuntuu ehkä rahan tuhlaamiselta, valita ammattilaisia avuksi, kun voisi itse tekemällä selvitä paljon pienemmillä panostuksilla, ollaan kuitenkin näiden tapaamisten jälkeen oikeesti sitä mieltä, että hinta-laatusuhde on kyllä varmasti kohdillaan, ja se apu, joka näiltä ammattilaisilta saadaan omien häiden sujuvaan toteuttamiseen, on oikeesti auttanut myös stressittömässä suunnittelussa, paljon. Kyllä näistä ihan meidän tyyliset juhlat tulee, mutta kuitenkin sellaiset, joissa toivottavasti asiat sujuvat jouhevasti ja ilman että jotkin perusasiat, joita ei olisi vain itse huomannut ajatella, jäisi huomioimatta. Tässä vaiheessa ainakin yksi suunnittelujen kohokohta on ollut huomata, että yhteistyö ammattilaisten kanssa saa omatkin ideat mitä todennäköisemmin kukoistamaan! 

Budjetin kirous.
 
Ensitapaaminen kuvaajan kanssa
Lisäksi tapasimme kuvaajamme ensimmäistä kertaa eilen. Kuvausasiat jännittivät meitä molempia etukäteen jonkin verran, vaikka emme mitään hyviä kuvaajia sinänsä itse ole, mutta kuitenkin toivomme saavamme muutamia ns. must have- otoksia ja muutenkin kuvat ovat meidän mielestä keskeisiä muistoja nopeasti ohi hurahtavasta hääpäivästä, joten odotamme niiltä tietyllä tavalla kuitenkin "paljon". Uskoaksemme tapaamisen jälkeen sekä kuvaajalle että meille jäi kuitenkin todella hyvät fiilikset, odotamme ihan ilolla seuraavaa tapaamistamme, jolloin käymme yhdessä tsekkaamassa sopivia kuvauspaikkoja!

Eilisillan tunnelmat tapaamisten jälkeen voisi kiteyttää näin: We're happy! Ollaan iloisia kaikista tähän mennessä tehdyistä valinnoista. Vaikka ehkä säästötilimme ei olisi kaikesta ihan yhtä iloinen kanssamme, uskomme että juhlan tunnelman ja ainutkertaisuuden kannalta valintamme ovat olleet oikeita. Toivotaan siis, ettei nää hyvien valintojen mielikuvat koskaan romuttuisi, vaan suloiset suunnitelmamme onnistuvat. ;)
 

Tämä jokaisen häitä suunnittelevan morsion henkiseksi tueksi.


Häät ovat kaikesta ihanasta suunnittelusta ja intoilusta huolimatta vain häät, kysehän on todellisuudessa jostain paljon tärkeämmästä ja suuremmasta. Avioliiton onnistumisen kannalta voi olla jopa ehkä ihan hyväkin, ettei kaikkia paukkuja ( ja rahoja) laiteta niihin häihin, vaan otetaan suunnittelu rennolla ilolla vastaan ja muistetaan nauttia siitä, kuten kaikesta ohimenevästä elämässä. Itse ajattelen näin: saat suunnitella ja viettää häitä toivottavasti vain kerran, joten make the most of it, do it together, enjoy and have fun, but stay in budget!

2014/03/14

Hääautosta - hetki kaksin heti vihkimisen jälkeen!

BTW.  Love is in the air!
Voi että, ihanaa, että on jo perjantai. Minä olen täällä jo ihan rakkaushömppätunnelmissa, sillä huomenna päästään kultani kanssa juhlimaan ystäviemme häitä ja olemme niin iloisia heidän puolestaan! Ihana, rakkaudentäytteinen viikonloppu edessä - I LIKE! :) Joten pakko nyt jo ihan aluksi toivottaa onnellista viikonloppua myös teille kaikille! :D

Sitten asiaan: olettekos te jo löytäneet sopivan menopelin omiin häihinne? Me...

Do you like this fairy tail carriage?
Or this rustic carriage perhaps?
 
... halusimme melko perinteistä hääkuljetusta häihimme. Eikä nyt siis puhuta mistään prinsessahevosvaunuista, vaikka kuvat ehkä sitä kertoisivatkin, vaan tarkoituksena oli hankkia ihan perusmallin moottoriajoneuvo eli auto. 

Etsittiin sellaista vähän vanhahtavaa, klassista hääautoa, joka teemaan sopisi, mutta sellaisen löytäminen osottautuikin ERITTÄIN haastavaksi, joten mietimme pitkään, millaista menopeliä voisi ylipäätään ajatella meidän matkallemme.

Tässä muutamia hauskoja ideoita pohdintojemme varrelta. Toivottavasti nämä ideakuvat voisivat inspiroida jotakuta toistakin hääauton hankkimisen kanssa painivaa hääparia! :) Ei meinaan ollut ihan helppo juttu, toisin kuin aluksi luulimme, vai miten teillä kävi?

 Viereisen kuvan linkki: tässä.


No mikä edes on hääauton tarkoitus?
Olitteko sanomassa siirtyminen? No eikä, kun antaa hääparille aikaa hetken hengähtää, tietenkin! ;) Vai mitä? Hääautoa / kuljetusta miettiessä olisi näin ollen hyvä matkan pituuden ja juhlapaikan sijainnin lisäksi huomioida mielestäni sekin, että mm. morsian mahtuu pukunsa kanssa myös miellyttävästi sisään pirssiin ja pystyy myös rentoutumaan matkan aikana. Tarkoitushan on, että siirtymän ajan tuore aviopari voi hetken huokaista ja nauttia auton suojissa toisesten seurasta; olla ihan vaan kahdestaan! Näitä hetkiä ei meinaan hääpäivän aikan ihan kovinkaan montaa taida ehtiä tulla, joten siinäkin mielessä menopelin valintaa kannattaa ehkä panostaa, ainakin muutama ajatus jos ei rahaa. ;)

Autossa pari saa ottaa rennosti!


Mitä siis alle, kun siirtymä on edessä?
Periteisempi toiveemme oli vanha klassinen tyyli myös hääautossa, mutta tällaisten löytäminen on melko haastavaa lähinnä niiden vähäisyyden, iän ja sijaintien vuoksi.


Sweet vintage style!
Back to basics
Klassikoita

Toinen vaihtoehtoinen kilpailija oli joku vanha automalli, mutta hauskalla otteella, kuten kupla tai jopa hippihenkinen VW MiniBus!

Mintun raikas retkiauto.
VW- mallistoa vuosien takaa.
BOHO Wedding - rennosti paljain jaloin

Sweet love!

Linkki:
SMART LOVE

Jos miettii taas lato-/ maalaishenkisempää hääteemaa, niin avolava-auto tai jopa rehti maalaismallin traktori olisi oiva idea näihin bileisiin! Tosin traktorilla ei kannata miettiä tietenkään tekevänsä kovin pitkiä siirtymiä tai ajeluja kaupunkien keskustoissa... ;)

Traktori olisi varmasti jotain odottamatonta!


Keltainen pirteä avolava.
Pickup love.
 
Entä häihin suurkaupunkien sykkeessä. Miten liikkua keskustassa? 
City- meininkiin sopisivat kuitenkin taas ihanasti vaikkapa nämä veikeät menopelit:

Vespan vauhtia.

ryhmävespa italiasta...
Lihasvoimaa!
Koristele menopeli kuin menopeli!

Jos urheilu hääpäivänä pyörän selässä ei keskustassa juhliessa innosta, voi ottaa kyydin myös New york- henkisesti: TAXI!

TAXI!

Teemahäät?
No rokimpaan menoon passaisi vaikkapa nämä:

Ja rokki soi!

Ajetaan yhdessä auringonlaskuun asti.

Isosti esillä
Jos jos taas haluaa tehdä näyttävän saapumisen, eikä ainakaan jäädä ihmisiltä huomaamatta, kannattaa valita luultavammin joku näistä:

Moderni Hummer- limusiini

Klassinen limusiini näyttävään makuun.

Löytyiköhän näistä jotakin ideoita omiin hääkuljetuspohdintoihinne? ;) Oma lukunsa olisi tietenkin vielä urheiluautot ja upouudet autot, kuten mersut ym., mutta niitä emme itse ole edes harkinneet, joten jääköön ne nyt tämän enempää käsittelemättä. Vaikka ideoita tietenkin löytyisikin, ihan oma lukunsa on sitten sellaisen auton / menopelin löytäminen, joka omiin mielikuviin istuu. Me ainakin saatiin huomata, ettei ole isot nämä Suomen maan markkinat tällä saralla. Talvihäihin varmasti vieläkin rajallisemmat mahdollisuudet... harmillista. Olisi paljon hyviä ideoita, muttei niille toteuttajia. Hmps. Mutta meillä nyt onneksi kävi tuuri ja ainakin toistaiseksi sähköpostin ja varausmaksun turvin sovituin ehdoin uskomme hääauton olevan plakkarissa! :D