Maaliskussa tehtyä, askartelua + (have) To Do asap!

Kun yksi lempikuuni, eli maaliskuu alkaa vierähtää loppua kohti, on aika tarkastaa, mitä onkaan tullut tehtyä!

Kuva: By ©VaaleaLilja

Tässä kuussa häähommat ovat edenneet ihan kivasti, etenkin viimeisten kahden viikon aikana on saatu paljon, oikeestaan mielestämme tosi paljon asioita hoidettua. To do- listalla on toki silti vielä vino pino hommaa, mutta ainakin näitä on päästy sieltä raksimaan yli:

- vierailu juhlapaikalla
- käytännön asioista sopiminen juhlapaikalla
- pöytien mittaaminen ja alustava pöytäkartta (huh!)
- alustava (1. kerran tarkennettu :D) aikataulu
- alustava menu & juomasuunnitelma
- 1. tapaaminen kuvaajan kanssa, kuvauspaikoista sopiminen
- kutsutarvikkeiden hankinta
- pöytäasetelmien testaaminen & kuvat asetelmista (kaasojen ym. apureiden tueksi hääpäivälle)
- hääsomisteinventaari & puuttuvista tavaroista ostoslista
- kukkapurkkien keräily ja puhdistus valmista
- koemeikki ja -kampaus
- sulhasen asun kokeilua
- hääsukat sulhaselle

Lisäksi:

Kuva: By ©VaaleaLilja

- baarikyltin / pahvikirjainten koristelu
- hääbändin soittolistaan tutustuminen / oman musiikkilistan laadintaa
- hääyövaraus
- vieraslahjarasioiden saapuminen
- ja pientä sekalaista askartelua, jota voit tsekata myös DIY-sivun päivityksistä. ;)

Helpottavaa saada jo nämäkin asiat eteenpäin! Kaikki on kyllä vielä kuitenkin niin "alustavaa", että alan jo ihmetellä, koska me saadaan kaikki asiat esim. juhlatilan (aikataulun/ohjelma, ruoan ja juomien ym.) osalta oikeesti päätetyksi. :/ Outoa, kun on samanaikaisesti tunne, että kivastihan on taas saatu juttuja etenee, jee jee, mutta samaan hengenvetoon ahdistaa, kun asiat on niin "alustavasti valmiita ja suunniteltuja"...mmh.

Kuva: By ©VaaleaLilja

No napsin kuitenkin yhtenä innokkaana hetkenäni, kuten yllä vienosti näkyy, meidän hääpöytien somisteista kuvia (kivaa!), sillä ajattelin, että jos on hääpäivänä juhlatilaa koristellessa kiire, enkä pysty olemaan paikalla ihan loppuun asti, voin jättää sulholle/kaasoille/bestmaneille kuvia, jotta tietävät, mitä meikän päässä on liikkunut tavaravuoria ja askartelusäliä ostaessa. ;) (Tää oli, jos nyt ollaan ihan tarkkoja, oikeesti sulhon idea. Miettikääs! On se vaan niin paljon fiksumpi kuin minä! :D).
Mutta ei kyllä todellakaan ole hullumpi idea, vaikka taas ehkä snadisti yliorganisoidulta voisikin kuullostaa. Kyllähän sellaiset kuvat oikeesti auttaa itseäkin hääpäivän hulinassa ja poistaa mahdollista turhaa(!?) stressiä, kun voi vaan kuvasta katsoo, että mitä tuli laittaa minnekin esille. No, sanokaa nyt, että tekin ootte tehneet näin, eikä vain me kahjot? ;)

Linkki

Vieraslistan laatimisesta

Lähiaikojen tärkein asia olisikin nyt lyödä vieraslista lukkoon (mikä tarkoittaisi myös vanhempien informointia asiasta, jotta vältytään sitten siltä mielipahalta, jos/kun joku heille "must have- henkilö" ei olekaan mahtunut listaan. Ennakointia siis! ).

Vieraslistan vahvistaminen ja kutsut / vp. saaminen on siinä mielessä seuraavaksi tärkein hoidettava juttu, että siitähän nuo kaikki muutkin "vielä alustavat" asiat alkaa selkenemään. Kun ollaan saatu vieraslista ja kutsut kuntoon, voi alkaa tarkentamaan muitakin asioita, kun tietää ihmismäärän, menekit ym. askartelutarpeet paremmin.
Eli tää on vielä se isoin yhä auki oleva asia ts. ois päätöksen paikka. :o
Hieman ehkä ahdistaa-aa...

Painavaa asiaa nimestä.

Tänään en kirjoitakaan häiden suunnittelusta ja kaikesta ihanasta hömpästä, vaikka kotimme oli eilen illalla kuin hurrikaanin jäljiltä (kunnes sulhanen pakotti mut siivoomaan ja hyvä niin!), kun otin kuvia häätarvikkeistamme. Halusin nimittäin vihdoin kartottaa pöydittäin (lahjapöytä, sisääntulo yms.) mitä "rekvisiittaa" jo on (tarpeeksi) ja mitä pitää vielä hankkia / askarrella. Tää kyllä helpotti meikä tytön oloa kummasti, sillä musta on tuntunut, etten enää ihan tarkaan ole tiennyt, mitä kaikkea meillä jo on hankittuna, mutta nyt on taas polla mukana kuvioissa. Ja sanotaanko niin, että aika paketissa alkaa olla. Enää muutama kehys oikeestaan hommattavana... ja hullu läjä askarreltavaa - tietenkin! Ihan vaan siksi, koska meidän koti ei ois meidän koti ilman mun askarteluja. :) No niin, mutta nyt ei mennä sivuraiteille, vaikka rakastaisinkin puhua a) askartelusta ja b) hääideoista/ostoksistani teille ummet ja lammet. Mutta tänään olen kuitenkin vähän vakavampana, koska on yksi (as if vain yksi!) asia, joka (oikeesti siis floristin ja häämeikin) ohella on meidän häiden akilleen kantapää. Nimet.

Kenen nimi on meidän nimi?

Onko teillä muilla käyty näin avioliittoon astumisen korvilla lainkaan keskustelija siitä, mikä sukunimi itselle / sulholle / uudelle perheellenne tulee? Meillä nimittäin on, ja paljon! Itse olen tällainen ihme wannabe- feministisielu (opinnot muka avartavat mieltä - no tässä ainakin olen tullut rajoitteisemmaksi lisääntyneen tiedon myötä), joten olen periaatteellisesti sitä mieltä, että ei naisen/morsiamen tarvitse (aina) vaihtaa nimeään. Sitä paitsi minä olen minä, ja tuntuu jotenkin, että uusi nimi veisi mukanaan osan omasta identiteetistä. No, ongelmaahan ei siis tietenkään olisi, jos en sellaista tässä hanakasti itse loisi, sillä samaan aikaan periaate 1. kanssa olen kuitenkin myös sitä mieltä, että kyllä perheellä pitää yhteinen nimi olla. Onhan se nyt hölmöä, ei ehkä vielä, mutta jos saamme joskus lapsia, että perheessä on monia eri nimiä, vaikka kuitenkin ihan yhtä ollaan. Eli yksinkertaistetusti: olen ristiriitasielu, josta toinen puoli huutaa ilmoille feministisiä ajatuksia, eikä suostu ottamaan miehensä nimeä - ainakaan tekemättä tätä näkökulmaa ERITTÄIN selväksi kaikille - ja toinen puoli minusta on sitten niin perhanan perinteinen, ettei voi muuhun ratkaisuun kuin  yhteiseen nimeen suostua. Ts. voiko hei enää paljon hankalampaa morsianta sulho saada? ;)

So true!

Uusi nimi sukupuusta poimittu?

Minä siis ehdotin/totesin lopulta, että jos et sinä halua minun nimeä, enkä minä periaatehöyryissäni sinun nimeä, on meidän etsittävä joku muu yhteinen nimi. No, sellainen olisi löytynyt yllättävänkin läheltä: sulhon isän sukututkimuksista, mikä olisi minusta ollut erittäin kaunista, sillä tämä kunnioittaisi tavallaan myös ikävanhoja perinteitä, kun uusi nimi olisi kuitenkin sulhasen isän suvusta, mutta olisi samalla sellainen, joka olisi meille molemmille uusi - eikä vain minulle. Luopuisimme tässä skenaariossa siis molemmat vanhasta (nimestä) ja loisimme jotain uutta kahdestaan, me yhdessä. Kuinka symbolista ja romanttista, but not in the real world. Kaikki olisi ollut erittäin hienosti, ellei sulho olisi keksinyt, että tämä vanha nimi on ihan kiva, mutt aivan liian suomenruotsalaisen kaikuinen (no myönnän, vähän ehkä on), ja hänen etunimeensä yhdistettynä kaikki luulisivat häntä vielä ruotsalaseksi (!?). Just joo, aika kaukaa haettua ajattelin minä - ja tokaisin sulhaselleni ensimmäisellä keskustelukerralla, että "keksi sitten itse parempi, mä oon jo yrittänyt ja tos oli musta kaunis ajatus. Se on niin, että yhteinen nimi tulee, mutta jos sä et haluu ottaa mun nimeä, en mäkään ota sun nimeä, jokuhan tässä kuitenkin pitää löytää." piste. Ihana vaimoke vai mitä...

Se, millä oikeesti on väliä...

No toisaalta ymmärrän sulhasta, sillä ei hän varmaan ole koskaan joutunut ajattelemaankaan nimensä muuttamista - ja on tässä asiassa muuten tosi jäärä, vaikkei yleensä ole mistään. Eli jos oikein haluan ajatella asiaa kaikkien näkökulmasta, tämä taitaa olla ilmeisen tärkeä juttu hänelle. Ja onhan tämä tärkeä, en minä sitä sano. Ei kai ongelmaa olisikaan, jos asia olisi jotenkin tosi merkityksetön, eikä keskustelujen arvoinen. Sitä paitsi kaikki muu hääsuunnittelu onkin mennyt niin auvoisasti meidän kesken, että olisihan se jo outoa, jos jostain ei mekin saattaisi ongelmaa luotua, haha. :D

Onneksi sulhollani nyt ei kuitenkaan ole mielestäni mikään karmaisevalta kuullostava nimi, mutta sanotaanko nyt, ettei mikään erityinenkään tai varsinaisesti kauniiksikaan luokiteltava. Ei tosin ole omanikaan sillä tavalla erityinen tai kaunis, että sillä verukkeella olisi mitenkään oikeutettua valita minun nimeni yhteiseksi nimeksemme (eikä se ole edes tässä pointti, vaan se ettei ehdotelmani kelpaa, eikä parempaakaan ole esitetty. :D). No olen pohtinut tätä asiaa itsekseni ja yhdessä sulhon kanssa jo lähes yhtä kauan kuin häät ovat olleet tiedossa, mutta eipä me olla asiassa oikein edetty ja nyt alkaa kohta jo hiekka loppumaan tiimalasissa. Hätähän ei vielä ole päättää, mutta kyllä olen jo vähän alkanut miettimään, että jos tämä on sulhaselle oikeesti niin tärkeä asia, pitäisikö minun mieluummin valita periaate 2 (eli yhteinen sukunimi) kuin elää avioliitossa eri nimistä kärsien vain siksi, että halusin vastustaa vanhoja "naista sortavia" perinteitä... Mikä siis on lopulta tärkeää?

APUA NIMIGENERAATTORISTA?!

Olen kai jo pienesti epätoivoinen nimiasian kanssa, kun tällaista kirjoitan ;D mutta, jos joku muukin painii nimiongelmien kanssa, Visitfinladin hauskasta nimigeneraattorista voi käydä hakemassa inspiraatiota uusille nimi-ideoille. Etenkin jos perinteiset suomalaiset nimet ovat lähellä sydäntänne, tämä on ihan hauska! :)  Ja olisihan se hienoa, jos meilläkin olisi sellaiset kauniit Suomen luontoa kuvaavat nimet molemmilla, jotka voisi yhdistää ihanaksi uudeksi nimeksi periaatteella: 

Korpi + Koski = Korpikoski, Vuori + Puro= Vuoripuro, Jokinen + Niemi= Jokiniemi tms. 

No mutta, se ei nyt oikein toimi meidän nimillä, tai paremmin sanottuna ei toimi alkuunkaan meidän nimillä, vaikka kaikkea on kyllä yritetty vääntää - trust me! ;)

"Noh, vähän tällaista rankempaa huumoria" loppuun ;)

Onko teillä ollut vastaavia haasteita ja mihin ratkaisuihin olette päätyneet nimien kanssa? Ottaisin erittäin mielelläni vinkkejä ja mieltäni avartavia ehdotuksianne vastaan, kirjoitelkaahan kommenttia, jos osaatte yhtään auttaa / kannustaa tätä hääparia hädässä! :)

Hääsuunnittelun kohokohtia ja haasteita

You are the reason why!

Onnistuneet häät?

Eilinen ja viikonloppu olivat niin jänniä päiviä, että tänään on pakko kirjoittaa siitä, miten meidän hääsuunnittelu on sujunut ja myös pari valittua sanaa eilisistä tapaamisista juhlapaikkamme edustajan sekä kuvaajamme kanssa. Viikonloppuna saimme siis todistaa ihanien ystäviemme kaunista hääjuhlaa ja vihkimistä. Näiden niin onnistuneiden (rentojen ja iloisten, mutta myös jouhevasti edenneiden) häiden jälkeen, aloimme pohtimaan omia valintojamme ja mietimme, että mitähän meidän aikataulusta (joka on selvästi heidän häitään tiukempi) ja tilasta edes oikeasti tulee - meneeköhän kaikki ihan mönkään!? Kunnes eilen pääsimme ihan todenteolla miettimään häitämme ja valintojamme.

Hääsuunnittelu on pääosin sujunut meillä  kuitenkin aika leppoisasti. Vaikka kaikki tutut kyllä muistaa tavatessa aika usein kysyä (pieni, outo virne) naamalla, että "noh mites ne hääsuunnittelut?". Kai ne sitten olettaa, että oisin jo ihan kriisissä, kun kaikki ei mekään niin kuin mä haluun. Tai sit ne vaan yrittää luoda normaalisti keskustelua ja mä vaan itse ylitulkitsen. No ei vaan, kivaahan se on jutella häistä! Ikävä tietysti tuottaa kaikille tätä kriisiäni odottaville pettymys, koska en ole (ainakaan vielä) huutanut kellekään, haukkunut yhteistyökumppaneita, heitellyt tavaroita tai uhkaillut ketään häiden takia. Ehkä siksi, että olen luonteeltani muutenkin sellainen rauhallinen suunnittelija ja vähintäänkin niiden kymmenien käsinkirjoitettujen, joskus yöpöydällekin tuotujen, tuhruisten to do- listien tekijä, ettei mitään rajaa. Vaikka joku voisi ajatella, että olen ylihuolehtivainen/ -järjestelmällinen ja stressaan, kun mietin jutut tosi tarkasti, en kuitenkaan ole häiden suunnittelussa oikeastaan ollut yhtään erilainen kuin muulloinkaan arjessani, koska tällainen pikkutarkka suunnittelija mä vaan oon - ehkä joku lukija ymmärtää tällaistakin hassua luonnetta.

Pois se minusta.

 Sitä paitsi, miksi oletetaan, ettei sulhasia kiinnostaisi, millaiset häistä tulee?

HE'S a GROOMZILLA!?

Eilisissä tapaamisissammekin huomasin, että monet kysymykset esitettiin suoraan vain minulle: mitä morsian on ajatellut - asenteella. Sulhoni ei onneksi tästä vaivaantunut, mutta pari kertaa olisi tehnyt mieli korjata hieman kysymystä ja todeta; no ME ollaan ajateltu, että... ;) Kyllä minunkin sulho on siinä mielessä perinteinen mies, ettei hän nyt tosiaan ole alkanut hääblogia kirjoittamaan tai mieti joka kauppakierroksella häiden somisteita ja askartelua (kuten minä, mitä sulho onneksi pitää vain suloisena, tai sit näyttelee hyvin!), mutta on hänellä silti moniakin ajatuksia ja mielipiteitä häidemme tyylistä ja kokonaisuudesta.  No, ehkä ne groomzillat kuitenkin ovat vielä suht harvinainen laji pallollamme ja niin se vaan kai on, että me morsiot useesti innostutaan näistä häistä vähän liikaakin, tai ainakin enemmän kuin nuo ihanat puolisomme! :)

Keep calm, it's only a wedding!

Isot linjat kasassa ja sälät ostettu, mitäs sitten?

Häiden suunnittelu on näin ollen edennyt oikeasti aika suloisesti; vaihe vaiheelta, siten että isot jutut on hoidettu ensi ja sitten kaikkea (ihanaa) sisustus/somistussälää on hankittu matkan varrella aina, kun niitä on eteen osunut ja hinta on ollut kohdillaan. No joo, myönnetään, se ei ehkä ole ollut kaikkein järjestelmällisin tapa ainakaan budjetin kannalta, sillä oon ollut ostoksissa ennemminkin impulsiivinen kuin budjettitarkka, vaikka sulhaselle niin uskottelenkin! Mutta toisaalta aika stressittömästi ollaan päästy, kun ei kaikki kasaannu nyt tänne viimeisille kuukausille, vaan oikeestaan tavarat alkaa olla jo kasassa. Enää kai tarvii vain askarrella ne ( jopa askarteluihmisestä ihan älyttömiltä tuntuvat määrät kutsuja, vieraslahjoja, pöytäkoristeita yms.) mitä tarvitaan ja katsoo, jos jotain pientä vielä lisätään. Tietty isommista asioista musiikit, kirkkojutut ja muutamat asuihin liittyvät asiat täytyy vielä viimeistellä. Eli äidin kanssa luvassa vielä ihania häähetkiä edessä, kun lähdetään taas asuostoksille! :)

Ai ei stressiä vai!?

Toisaalta, eihän se kaikki aina ihan huoletontakaan ole tässä häiden suunnittelussa, mutta rehellisesti sanottuna mua ei stressaa juurikaan nämä asiat, joihin itse voin vaikuttaa (kontrollifriikki - i know!), vaan enemminkin ne asiat, joista en vaan voi itse tietää! Ts. oon pelännyt kuollakseni sitä, että kukaan ei haluisikaan tulla meidän häihin ja kaikilla olisi jotain muuta (muka parempaa!) tekemistä. Tai että esim. meidän hääauto hajoaisi, kukat olisikin jotain ihan muuta kuin oli tilattu ja että meidän hääkuvista tulisikin ihan kaameita, koska ei olla vaan kovin kuvauksellisia. Siis ihan höpöjuttuja loppupeleissä varmasti kaikki, mutta ettei kukaan lukija nyt aattele, että tuolla se vaan onnellinen hymy naamallaan suunnittelee häitä, eikä muka yhtään stressaa - yeah right, en usko! Ei, kyllä täälläkin on nähty jo hääunia, joissa kaikki ei mennytkään kuin Strömsössä. Pyrin kuitenkin (järjissäni pysyäkseni ja tätä hyvin menee illuusiota ylläpitääkseni :) ) ajattelemaan, että tämä on normaalia näin isoa asiaa suunnitellessa ja etenkin, kun on tällainen pieni kontrollifriikkiluonne kuin minä.

Wedding nightmares...

Tapaaminen juhlatilalla

Eilen kuitenkin oli erittäin tuottoisa ja iloinen päivä hääsuunnittelun kannalta, sillä kävimme sulhasen kanssa tapaamassa juhlatilan edustajaa ja pääsimme samalla uudelleen katsomaan itse party locationia, joka oli iloksemme kauniimpi ja paljon muistikuviamme tilavampi! :) Naistenhuonekin oli niin tilava, että ihan varmasti mahdun sinne hääpukuni kanssa. Saatiin sovituksi kaikki hääpaikan isot linjat kuntoon mm. koristelun, ruoan, bändin ja aikataulujen sekä yöpymisten osalta. Eilen me kyllä huomattiin käytännössä, että yksi keskeinen asia häiden suunnittelun helpottamisessa on tällaiset ammattitaitoiset yhteistyökumppanit. He kuitenkin tekevät tätäkin hommaa, joka meille on niin uutta, ainutkertaista ja ihanaa, suurella kokemuksella ja jopa rutiinilla. Vaikka se tuntuu ehkä rahan tuhlaamiselta, valita ammattilaisia avuksi, kun voisi itse tekemällä selvitä paljon pienemmillä panostuksilla, ollaan kuitenkin näiden tapaamisten jälkeen oikeesti sitä mieltä, että hinta-laatusuhde on kyllä varmasti kohdillaan, ja se apu, joka näiltä ammattilaisilta saadaan omien häiden sujuvaan toteuttamiseen, on oikeesti auttanut myös stressittömässä suunnittelussa, paljon. Kyllä näistä ihan meidän tyyliset juhlat tulee, mutta kuitenkin sellaiset, joissa toivottavasti asiat sujuvat jouhevasti ja ilman että jotkin perusasiat, joita ei olisi vain itse huomannut ajatella, jäisi huomioimatta. Tässä vaiheessa ainakin yksi suunnittelujen kohokohta on ollut huomata, että yhteistyö ammattilaisten kanssa saa omatkin ideat mitä todennäköisemmin kukoistamaan! 

Budjetin kirous.

 

Ensitapaaminen kuvaajan kanssa

Lisäksi tapasimme kuvaajamme ensimmäistä kertaa eilen. Kuvausasiat jännittivät meitä molempia etukäteen jonkin verran, vaikka emme mitään hyviä kuvaajia sinänsä itse ole, mutta kuitenkin toivomme saavamme muutamia ns. must have- otoksia ja muutenkin kuvat ovat meidän mielestä keskeisiä muistoja nopeasti ohi hurahtavasta hääpäivästä, joten odotamme niiltä tietyllä tavalla kuitenkin "paljon". Uskoaksemme tapaamisen jälkeen sekä kuvaajalle että meille jäi kuitenkin todella hyvät fiilikset, odotamme ihan ilolla seuraavaa tapaamistamme, jolloin käymme yhdessä tsekkaamassa sopivia kuvauspaikkoja!

It's all about our love.

Eilisillan tunnelmat tapaamisten jälkeen voisi kiteyttää näin: We're happy! Ollaan iloisia kaikista tähän mennessä tehdyistä valinnoista. Vaikka ehkä säästötilimme ei olisi kaikesta ihan yhtä iloinen kanssamme, uskomme että juhlan tunnelman ja ainutkertaisuuden kannalta valintamme ovat olleet oikeita. Toivotaan siis, ettei nää hyvien valintojen mielikuvat koskaan romuttuisi, vaan suloiset suunnitelmamme onnistuvat. ;)
 

Tämä jokaisen häitä suunnittelevan morsion henkiseksi tueksi.

Häät ovat kaikesta ihanasta suunnittelusta ja intoilusta huolimatta vain häät, kysehän on todellisuudessa jostain paljon tärkeämmästä ja suuremmasta. Avioliiton onnistumisen kannalta voi olla jopa ehkä ihan hyväkin, ettei kaikkia paukkuja ( ja rahoja) laiteta niihin häihin, vaan otetaan suunnittelu rennolla ilolla vastaan ja muistetaan nauttia siitä, kuten kaikesta ohimenevästä elämässä. Itse ajattelen näin: saat suunnitella ja viettää häitä toivottavasti vain kerran, joten make the most of it, do it together, enjoy and have fun, but stay in budget!

Hääautosta - hetki kaksin heti vihkimisen jälkeen!

BTW.  Love is in the air!

Voi että, ihanaa, että on jo perjantai. Minä olen täällä jo ihan rakkaushömppätunnelmissa, sillä huomenna päästään kultani kanssa juhlimaan ystäviemme häitä ja olemme niin iloisia heidän puolestaan! Ihana, rakkaudentäytteinen viikonloppu edessä - I LIKE! :) Joten pakko nyt jo ihan aluksi toivottaa onnellista viikonloppua myös teille kaikille! :D

Sitten asiaan: olettekos te jo löytäneet sopivan menopelin omiin häihinne? Me...

Do you like this fairy tail carriage?

Or this rustic carriage perhaps?

 

... halusimme melko perinteistä hääkuljetusta häihimme. Eikä nyt siis puhuta mistään prinsessahevosvaunuista, vaikka kuvat ehkä sitä kertoisivatkin, vaan tarkoituksena oli hankkia ihan perusmallin moottoriajoneuvo eli auto. 

Etsittiin sellaista vähän vanhahtavaa, klassista hääautoa, joka teemaan sopisi, mutta sellaisen löytäminen osottautuikin ERITTÄIN haastavaksi, joten mietimme pitkään, millaista menopeliä voisi ylipäätään ajatella meidän matkallemme.

Tässä muutamia hauskoja ideoita pohdintojemme varrelta. Toivottavasti nämä ideakuvat voisivat inspiroida jotakuta toistakin hääauton hankkimisen kanssa painivaa hääparia! :) Ei meinaan ollut ihan helppo juttu, toisin kuin aluksi luulimme, vai miten teillä kävi?

 Viereisen kuvan linkki: tässä.

No mikä edes on hääauton tarkoitus?

Olitteko sanomassa siirtyminen? No eikä, kun antaa hääparille aikaa hetken hengähtää, tietenkin! ;) Vai mitä? Hääautoa / kuljetusta miettiessä olisi näin ollen hyvä matkan pituuden ja juhlapaikan sijainnin lisäksi huomioida mielestäni sekin, että mm. morsian mahtuu pukunsa kanssa myös miellyttävästi sisään pirssiin ja pystyy myös rentoutumaan matkan aikana. Tarkoitushan on, että siirtymän ajan tuore aviopari voi hetken huokaista ja nauttia auton suojissa toisesten seurasta; olla ihan vaan kahdestaan! Näitä hetkiä ei meinaan hääpäivän aikan ihan kovinkaan montaa taida ehtiä tulla, joten siinäkin mielessä menopelin valintaa kannattaa ehkä panostaa, ainakin muutama ajatus jos ei rahaa. ;)

Autossa pari saa ottaa rennosti!

Mitä siis alle, kun siirtymä on edessä?
Periteisempi toiveemme oli vanha klassinen tyyli myös hääautossa, mutta tällaisten löytäminen on melko haastavaa lähinnä niiden vähäisyyden, iän ja sijaintien vuoksi.

Sweet vintage style!

Back to basics

Klassikoita

Toinen vaihtoehtoinen kilpailija oli joku vanha automalli, mutta hauskalla otteella, kuten kupla tai jopa hippihenkinen VW MiniBus!

Mintun raikas retkiauto.

VW- mallistoa vuosien takaa.

BOHO Wedding - rennosti paljain jaloin

Sweet love!

Linkki:

SMART LOVE

Jos miettii taas lato-/ maalaishenkisempää hääteemaa, niin avolava-auto tai jopa rehti maalaismallin traktori olisi oiva idea näihin bileisiin! Tosin traktorilla ei kannata miettiä tietenkään tekevänsä kovin pitkiä siirtymiä tai ajeluja kaupunkien keskustoissa... ;)

Traktori olisi varmasti jotain odottamatonta!

Keltainen pirteä avolava.

Pickup love.

 
Entä häihin suurkaupunkien sykkeessä. Miten liikkua keskustassa? 
City- meininkiin sopisivat kuitenkin taas ihanasti vaikkapa nämä veikeät menopelit:

Vespan vauhtia.

ryhmävespa italiasta...

Lihasvoimaa!

Koristele menopeli kuin menopeli!

Jos urheilu hääpäivänä pyörän selässä ei keskustassa juhliessa innosta, voi ottaa kyydin myös New york- henkisesti: TAXI!

TAXI!

Teemahäät?
No rokimpaan menoon passaisi vaikkapa nämä:

Ja rokki soi!

Ajetaan yhdessä auringonlaskuun asti.

Isosti esillä
Jos jos taas haluaa tehdä näyttävän saapumisen, eikä ainakaan jäädä ihmisiltä huomaamatta, kannattaa valita luultavammin joku näistä:

Moderni Hummer- limusiini

Klassinen limusiini näyttävään makuun.

Löytyiköhän näistä jotakin ideoita omiin hääkuljetuspohdintoihinne? ;) Oma lukunsa olisi tietenkin vielä urheiluautot ja upouudet autot, kuten mersut ym., mutta niitä emme itse ole edes harkinneet, joten jääköön ne nyt tämän enempää käsittelemättä. Vaikka ideoita tietenkin löytyisikin, ihan oma lukunsa on sitten sellaisen auton / menopelin löytäminen, joka omiin mielikuviin istuu. Me ainakin saatiin huomata, ettei ole isot nämä Suomen maan markkinat tällä saralla. Talvihäihin varmasti vieläkin rajallisemmat mahdollisuudet... harmillista. Olisi paljon hyviä ideoita, muttei niille toteuttajia. Hmps. Mutta meillä nyt onneksi kävi tuuri ja ainakin toistaiseksi sähköpostin ja varausmaksun turvin sovituin ehdoin uskomme hääauton olevan plakkarissa! :D

Hääkuvaus / Must have- kuvia kirkolta!

Olemme hubbyni kanssa molemmat innoissamme valokuvista ja rakastamme ikuistaa parhaita hetkiä valokuvaamalla - niin arjessa kuin matkoilla ja juhlapäivinäkin. Siksi myös hääpäivän valokuvaus on ollut yksi mielessämme paljon pyörinyt asia. Vaikka budjetti on rajallinen, halusimme kuitenkin molemmat ammattikuvaajan häihimme, sillä tuosta päivästä emme halua epäonnisia suttukuvia muistoksi. Emmekä myöskään halua vaivata ketään vieraistamme pyytämällä häntä ottamaan kuvia, sillä menisihän siinä varmasti silloin kuvaajalta itse kemut vähän ohi suun.

Hääkuvaajan olemme iloksemme jo löytäneet, ja hän vaikuttaa erittäin pätevältä osaajalta ja pitää meihin yhteyttä yllä jo tässä vaiheessa todella hyvin - helpotuksen huokaus! :) Toivomme ja uskomme siis, että hääkuvamme ovat näin ollen tärkeänä päivänämme hyvissä käsissä.

Koska valokuvaajakaan ei ole ajatustenlukija -kuten eivät kaasot ja bestmanitkään -, vaikka kuinka ammattitaitoinen ikinä sitten olisikin, on hääparin mielestäni myös hyvä itse pohtia, millaisia kuvia päivänsä aikana toivoo napsittavan. Meillä onkin ensi viikolla ensimmäinen tapaaminen kuvaajamme kanssa ja olemme jo yrittäneet sitä silmällä pitäen kerätä itsellemme muutamia inspiraatiokuvia talteen netin ja pinterestin avulla, jotta voimme edes vähän kertoa kuvaajallemme, millaisia toiveita meillä kuvien tyylin suhteen olisi. Siksipä siis kokosin tänään tännekin muutamia kirkkoaiheisia inspiskuvia luettavaksenne! :)

Yksi toivevalokuvamme häissä olisikin vihkikirkosta lähtiessä ottaa oven kaaren alla "ensisuudelma avioparina"- henkinen valokuva.

Kuva joko oven edessä ulkona...

tai sitten jo ennen riisinheittoa sisällä kirkossa.

Ennen kuin siis astumme riisisateeseen pitäisi yrittää muistaa pysähtyä oven suulle ottamaan tällainen ihana suudelmakuva - toivottavasti jännitys ei vie ajatuksia muualle ja muistamme tämän myös hääpäivänä, hehe!

Love is in the air

Tai jos pusu unohtuu, niin ainakin toivomme hääkuvaajamme muistavan ottaa meistä jonkinlaisen kuvan ennen kirkosta lähtöä tuossa oven alla. Vaikka tähän tyyliin :

Ihana holvikaarioviotos Janakkalan kirkolta!

Hääpari saapuu kirkosta.

Eikä olisi Victorialtakaan matkittu otos hullumpi kirkon ovella seistessä!

Kaunis idea kuvaan.

Ja tietenkin ne riisit kuuluu asiaan myös kuvissa.

Pelkkää hymyä riisisateessakin

Mitä muita kuvia kirkolta?
No ihan ainakin tietenkin morsiamen ja isän sisääntulosta,

Kun ovet aukeaa - kuva!

Isä ja tytär kävelemässä alttarille kuvia!

sulhasesta ja morsiamesta alttarilla sekä sormusten vaihtamisesta...

Alttarikuvia

ja loppumarssista!

Loppumarssista kuvia!

 Ja olisihan hei tällainenkin yksi pieni, herkkä otos oikeesti aivan sydämet sulattava löytää noiden ns. "vakiokuvien" joukosta:

Kukapa ei haluaisi oman rakkaan katsovan alttarilla näin!?

Eikä siinä vielä kaikki, sillä myös hääautolla lähtemisestä on luonnollisesti saatava kuvia kirkolta.

Morsian kipuaa autoon.

Yhdessä auton edessä

Juu ja, kyllähän myös muutama imelä pusukuva autossa kuuluu asiaan. :)

Lähtö kirkolta.

Morsiuspari autossa

Unohtamatta tietenkään asuja, ja itsekkäästi sanottuna morsiamen asua! :D Olisihan se ihana saada kauniit kuvat tästä niin huolella valitusta hääpuvusta; alttarilla , kun laahus ym. ovat aseteltuina ja puku koko loistossaan esillä.

Hääpuku kauniina.

Ihan hauska olisi myös  sellainen "H-hetken jännityskuva" sekä sulhasesta alttarilla että morsiamesta juuri ennen kirkon ovien avautumista, eikö? :)

Odotusta ja jännitystä ennen vihkimistä!

Ainakin tällaisia kuvia olisi ihana saada kirkolta, ja tietenkin vähän eri kuvakulmista. Esimerkiksi alttarikuvia voisi kuvaaja kai helposti napsia myös kirkon yläparvelta, vai voiko? Seuraavaksi sitten pitäisi vielä pohdiskella vähän tarkemmin muita hääpäivän kuvia. Oletteko muut jo miettineet tätä kuvausasiaa vai annatteko kuvaajallenne täysin vapaat kädet? 

Minä kyllä luotan kuvaajaan, mutta en yhtään omiin "mallin"taitoihini, joten siksikin pidän hyvänä ideana jo vähän etukäteen katsastaa, mikä noissa kuvissa ylipäätään toimii ja näyttää hyvältä. Osaa sitten ehkä itsekin vähän paremmin asettua kuviin, jännityksenkin lomassa! :)