Painavaa asiaa nimestä.

Tänään en kirjoitakaan häiden suunnittelusta ja kaikesta ihanasta hömpästä, vaikka kotimme oli eilen illalla kuin hurrikaanin jäljiltä (kunnes sulhanen pakotti mut siivoomaan ja hyvä niin!), kun otin kuvia häätarvikkeistamme. Halusin nimittäin vihdoin kartottaa pöydittäin (lahjapöytä, sisääntulo yms.) mitä "rekvisiittaa" jo on (tarpeeksi) ja mitä pitää vielä hankkia / askarrella. Tää kyllä helpotti meikä tytön oloa kummasti, sillä musta on tuntunut, etten enää ihan tarkaan ole tiennyt, mitä kaikkea meillä jo on hankittuna, mutta nyt on taas polla mukana kuvioissa. Ja sanotaanko niin, että aika paketissa alkaa olla. Enää muutama kehys oikeestaan hommattavana... ja hullu läjä askarreltavaa - tietenkin! Ihan vaan siksi, koska meidän koti ei ois meidän koti ilman mun askarteluja. :) No niin, mutta nyt ei mennä sivuraiteille, vaikka rakastaisinkin puhua a) askartelusta ja b) hääideoista/ostoksistani teille ummet ja lammet. Mutta tänään olen kuitenkin vähän vakavampana, koska on yksi (as if vain yksi!) asia, joka (oikeesti siis floristin ja häämeikin) ohella on meidän häiden akilleen kantapää. Nimet.

Kenen nimi on meidän nimi?

Onko teillä muilla käyty näin avioliittoon astumisen korvilla lainkaan keskustelija siitä, mikä sukunimi itselle / sulholle / uudelle perheellenne tulee? Meillä nimittäin on, ja paljon! Itse olen tällainen ihme wannabe- feministisielu (opinnot muka avartavat mieltä - no tässä ainakin olen tullut rajoitteisemmaksi lisääntyneen tiedon myötä), joten olen periaatteellisesti sitä mieltä, että ei naisen/morsiamen tarvitse (aina) vaihtaa nimeään. Sitä paitsi minä olen minä, ja tuntuu jotenkin, että uusi nimi veisi mukanaan osan omasta identiteetistä. No, ongelmaahan ei siis tietenkään olisi, jos en sellaista tässä hanakasti itse loisi, sillä samaan aikaan periaate 1. kanssa olen kuitenkin myös sitä mieltä, että kyllä perheellä pitää yhteinen nimi olla. Onhan se nyt hölmöä, ei ehkä vielä, mutta jos saamme joskus lapsia, että perheessä on monia eri nimiä, vaikka kuitenkin ihan yhtä ollaan. Eli yksinkertaistetusti: olen ristiriitasielu, josta toinen puoli huutaa ilmoille feministisiä ajatuksia, eikä suostu ottamaan miehensä nimeä - ainakaan tekemättä tätä näkökulmaa ERITTÄIN selväksi kaikille - ja toinen puoli minusta on sitten niin perhanan perinteinen, ettei voi muuhun ratkaisuun kuin  yhteiseen nimeen suostua. Ts. voiko hei enää paljon hankalampaa morsianta sulho saada? ;)

So true!

Uusi nimi sukupuusta poimittu?

Minä siis ehdotin/totesin lopulta, että jos et sinä halua minun nimeä, enkä minä periaatehöyryissäni sinun nimeä, on meidän etsittävä joku muu yhteinen nimi. No, sellainen olisi löytynyt yllättävänkin läheltä: sulhon isän sukututkimuksista, mikä olisi minusta ollut erittäin kaunista, sillä tämä kunnioittaisi tavallaan myös ikävanhoja perinteitä, kun uusi nimi olisi kuitenkin sulhasen isän suvusta, mutta olisi samalla sellainen, joka olisi meille molemmille uusi - eikä vain minulle. Luopuisimme tässä skenaariossa siis molemmat vanhasta (nimestä) ja loisimme jotain uutta kahdestaan, me yhdessä. Kuinka symbolista ja romanttista, but not in the real world. Kaikki olisi ollut erittäin hienosti, ellei sulho olisi keksinyt, että tämä vanha nimi on ihan kiva, mutt aivan liian suomenruotsalaisen kaikuinen (no myönnän, vähän ehkä on), ja hänen etunimeensä yhdistettynä kaikki luulisivat häntä vielä ruotsalaseksi (!?). Just joo, aika kaukaa haettua ajattelin minä - ja tokaisin sulhaselleni ensimmäisellä keskustelukerralla, että "keksi sitten itse parempi, mä oon jo yrittänyt ja tos oli musta kaunis ajatus. Se on niin, että yhteinen nimi tulee, mutta jos sä et haluu ottaa mun nimeä, en mäkään ota sun nimeä, jokuhan tässä kuitenkin pitää löytää." piste. Ihana vaimoke vai mitä...

Se, millä oikeesti on väliä...

No toisaalta ymmärrän sulhasta, sillä ei hän varmaan ole koskaan joutunut ajattelemaankaan nimensä muuttamista - ja on tässä asiassa muuten tosi jäärä, vaikkei yleensä ole mistään. Eli jos oikein haluan ajatella asiaa kaikkien näkökulmasta, tämä taitaa olla ilmeisen tärkeä juttu hänelle. Ja onhan tämä tärkeä, en minä sitä sano. Ei kai ongelmaa olisikaan, jos asia olisi jotenkin tosi merkityksetön, eikä keskustelujen arvoinen. Sitä paitsi kaikki muu hääsuunnittelu onkin mennyt niin auvoisasti meidän kesken, että olisihan se jo outoa, jos jostain ei mekin saattaisi ongelmaa luotua, haha. :D

Onneksi sulhollani nyt ei kuitenkaan ole mielestäni mikään karmaisevalta kuullostava nimi, mutta sanotaanko nyt, ettei mikään erityinenkään tai varsinaisesti kauniiksikaan luokiteltava. Ei tosin ole omanikaan sillä tavalla erityinen tai kaunis, että sillä verukkeella olisi mitenkään oikeutettua valita minun nimeni yhteiseksi nimeksemme (eikä se ole edes tässä pointti, vaan se ettei ehdotelmani kelpaa, eikä parempaakaan ole esitetty. :D). No olen pohtinut tätä asiaa itsekseni ja yhdessä sulhon kanssa jo lähes yhtä kauan kuin häät ovat olleet tiedossa, mutta eipä me olla asiassa oikein edetty ja nyt alkaa kohta jo hiekka loppumaan tiimalasissa. Hätähän ei vielä ole päättää, mutta kyllä olen jo vähän alkanut miettimään, että jos tämä on sulhaselle oikeesti niin tärkeä asia, pitäisikö minun mieluummin valita periaate 2 (eli yhteinen sukunimi) kuin elää avioliitossa eri nimistä kärsien vain siksi, että halusin vastustaa vanhoja "naista sortavia" perinteitä... Mikä siis on lopulta tärkeää?

APUA NIMIGENERAATTORISTA?!

Olen kai jo pienesti epätoivoinen nimiasian kanssa, kun tällaista kirjoitan ;D mutta, jos joku muukin painii nimiongelmien kanssa, Visitfinladin hauskasta nimigeneraattorista voi käydä hakemassa inspiraatiota uusille nimi-ideoille. Etenkin jos perinteiset suomalaiset nimet ovat lähellä sydäntänne, tämä on ihan hauska! :)  Ja olisihan se hienoa, jos meilläkin olisi sellaiset kauniit Suomen luontoa kuvaavat nimet molemmilla, jotka voisi yhdistää ihanaksi uudeksi nimeksi periaatteella: 

Korpi + Koski = Korpikoski, Vuori + Puro= Vuoripuro, Jokinen + Niemi= Jokiniemi tms. 

No mutta, se ei nyt oikein toimi meidän nimillä, tai paremmin sanottuna ei toimi alkuunkaan meidän nimillä, vaikka kaikkea on kyllä yritetty vääntää - trust me! ;)

"Noh, vähän tällaista rankempaa huumoria" loppuun ;)

Onko teillä ollut vastaavia haasteita ja mihin ratkaisuihin olette päätyneet nimien kanssa? Ottaisin erittäin mielelläni vinkkejä ja mieltäni avartavia ehdotuksianne vastaan, kirjoitelkaahan kommenttia, jos osaatte yhtään auttaa / kannustaa tätä hääparia hädässä! :)