Kolmas puku toden sanoo - my wedding dress story.

Hääpukua mä metsästän...

Itselläni on suuri onni omistaa hyvä ystävä, joka suunnittelee juuri parhaillaan myös omia häitään ja olemmekin yhdessä monia häähössötyksiä purkaneet, jottei sulhaset joutuisi näiden naisten juttujen kanssa liian koville. :) Vaikka minulle onkin häidemme värit ja muut teemajutut olleet alusta asti melko selviä ja suunnittelen ilmeisesti aika perinteistä prinsessameinikiä - tosin ehdottomasti meidän budjetin rajoissa ja hyvällä maulla! - en silti ole mitenkään "lapsesta asti suunnitellut tulevia häitäni", vaan olen suoraan sanottuna täysummikko tässäkin asiassa. Niinpä en olisi itse kuuna päivänä tullut ajatelleeksi, että hääpukuja pitäsi ostaa jo puoli vuotta ennen häitä, ellei ystäväni olisi vinkannut minulle 4-5 kuukauden toimitusajoista.

Näin heräsin syksyllä ajatukseen, että pukua ei tosiaan pidä jättää viimehetkeen. Onneksi rakas äitini oli minua jälleen kerran viisaampi ja houkutteli minut kanssaan Helsinkiin eräs syksyinen päivä shoppailemaan aka. pukuostoksille! 

Mitä ylipäätään pitäisi odottaa hääpuvulta? (Kuva täältä:)

Kun ei yritä liikaa, löytää sen oikean. 

Niinhän sitä usein sanotaan, ja tämän kuulee sanottavan etenkin monille paria "metsästäville" sinkuille. Ainakin omalla kohdallani tämä sanonta päti jo tulevaan mieheeni tutustuessa, mutta nyt sain todeta tämän vanhan viisauden osoittautuvan oikeaksi myös hääpukua etsiessäni. Olimme äitini kanssa liikkeellä täysin ilman ajanvarausta ja ainakin minä myös vailla minkäänsortin ymmärrystä hääpuvuista. Uskomatonta kyllä ensimmäinen liike, jossa pukua sovitin osoittautui lopulta olevan se, josta puvun myös ostin! Olen siis jo tässä vaiheessa päätökseni puvun kanssa tehnyt, mutta boy oh boy, kuinka pitkällisen harkinnan tulosta se oli!

Ilman äitiäni en olisi pukua löytänyt, sillä hän ensinnäkin houkutteli minut alunperinkään ostoksille ja liikeeseen, jossa hääpukuni, meidän sitä aavistamatta, minua odotti. Toiseksi äitini kiersi kanssani niin Tampereella, Lahdessa kuin Helsingissäkin muutamat liikkeet läpi ja toimi makutuomarina joka reissulla. Isäni ja veljeni antoivat paikoin myös apua, ja veljeni oli viimeisellä sovituksella myös tärkeänä makutuomarina. Olin siis ilmeisesti hyvin outo morsio, sillä en mennyt hääpukuliikeiden henkilökunnan olettamalla tavalla kaasojeni, vaan äitini ja perheeni kanssa pukuostoksille. Vaikka minulle monesti liikkeissä sanottiin, että "yleensä tullaan kaason kanssa", minkä koin ehkä jopa hieman loukkaavaksi, en itse mistään hinnasta olisi voinut olla menemättä äitini kanssa näin tärkeälle ostosreissulle. En tiedä, miten muut tämän jutun kokevat, mutta minulle perheeni on hyvin tärkeä, enkä osaisi nähdä jättäväni heitä näin ison asian ulkopuolelle - päinvastoin koen, että tämä on yksi isoimpia yhteisiä elämäntpahtumiamme, jonka haluan jakaa juuri heidän kanssaan. Ja vaikka minulla ja äidilläni onkin aina ollut hyvin, hyvin erilainen maku, etenkin pukeutumisessa, tällä kertaa yllätyimme molemmat täysin, kun sovitin pukua päälleni - pidimme siitä molemmat, aivan yksiselitteisesti! 

Probably the 2. biggest question on the wedding day - Is this THE dress? ;) (Kuva täältä:)

"Se on SE, eikö?"

Kun lähdimme liikkeestä äitini silmät hieman kostuivat, kun hän totesi "Se oli upea. Se se on, eikö?". En voinut olla halaamatta äitiäni tuolloin. Sellaista hetkeä en olisi kaasojeni kanssa voinut kokea,vaikka he minulle tärkeitä ovatkin. En kyllä vaihtaisi tuota hetkeä äitini kanssa pois mistään hinnasta. :) No, kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen sovitukseni ja 3. pukuni, jota olin koskaan kokeillut päälleni, joten en ollut valmis vielä siinä hetkessä sanomaan, oliko se todella siinä.

Kiersimme tämän jälkeen vielä n. viidet sovitukset eri liikkeissä läpi, ja palasin kaksi kertaa kokeilemaan tuota samaista ihastuspukua, ennen kuin olin valmis sanomaan, ettei toista sen vertaista ole. Ostin puvun, joka sattui olemaan vielä sopivaa kokoakin, joten nyt puku on kotonamme odottamassa suurta päivää. Vaikka lähdinkin alun perin liikeelle siksi, että oletin joutuvani tilaamaan puvun, olen iloinen, että lähdimme jo hyvissä ajoin liikeelle, sillä vaikka löysinkin puvun suhteellisen helposti, tarvitsin oikeastaan itse melkolaillakin aikaa ollakseni varma, että juuri tuo on se puku, jota haluan pitää suurena päivänämme. After all you do it only once, right? ;)

Back. (Kuva täältä:)

 

Lace, lace, lace. (Kuva täältä:)

Miksi ei netistä?

Itselleni siis oli luontevaa ostaa puku liikkeestä, jonne sen sitten vielä ennen häitä vien viimesiteltäväksikin, mutta onhan aina myös mahdollista tilata puku nettikaupasta. Mitenkään nyt enempää nettikauppaa hyvässä tai pahassa kommentoimatta, on todettava, että jotenkin kuintenkin jälkeenpäin, nyt kun ostos on jo tehty, on sanottava, että myös hääpukujen kokeilu on itsessään jo sellainen kokemus ja häihin mielestäni olennaisesti liittyvä asia, etten ehkä olisi valmis luopumaan siitä täysin ja tilaamaan pukuani ainakaan ihan kylmiltään netistä. Lisäksi äiti-tytär-aika, jota saimme puvun "verukkeella" viettää, on jotakin korvaamatonta ja ihanaa - en vaihtaisi! :)

Äiti ja tytär. :) (kuva täältä:)